Suomessa asuu arviolta noin 87 000 alaikäistä (0-17-v) lasta, joiden vanhemmista toinen on syntynyt muualla kuin Suomessa. Luku on noin 8% kaikista alaikäisistä lapsista (Tilastokeskus 2011). Emme siis puhu aivan pienestä joukosta. Kaksikielisten ja -kulttuuristen lasten lukumäärä kasvaakin kiihtyvällä vauhdilla. Kaksikielisten lasten lukumäärää ei tiedetä tarkasti, koska väestörekisteriin voi tällä hetkellä rekisteröidä vain yhden äidinkielen.
Monikulttuurinen varhaiskasvatus on jo pitkään huomioinut maahan muuttaneiden perheiden eritystuen tarpeet päivähoidossa. Valitettavan usein monikulttuurisen varhaiskasvatuksen hyviä menetelmiä sovelletaan kuitenkin käytännössä vain sellaisiin lapsiin, jotka puhuvat äidinkielenään jotakin muuta kuin suomea tai ruotsia. Kaksikulttuurista ja -kielistä lasta, joka puhuu sujuvasti kotimaista kieltä, ei välttämättä edes mielletä monikulttuuriseksi. Tämä asia on tullut esille muun muassa Duon vieraillessa varhaiskasvatusalan ammattilaisille suunnatuissa tapaamisissa ja koulutuksissa.
Myös kaksikielisen ja -kulttuurisen lapsen ja perheen tukeminen on tärkeää huolimatta puhutuista äidinkielistä. Varhaiskasvatuksella on lapsen elämässä merkittävä rooli myös kielten oppimisen näkökulmasta. Päiväkodin arki on kiireistä, eikä kukaan tietenkään halua lisätä henkilökunnan jo ennestäänkin suurta työmäärää. Kahden kulttuurin lapsen huomioimisen ei tarvitse lisätä lastenhoitajien työtaakkaa. Yleensä pienet asenteen muutokset ja arvostusta osoittavat eleet ja toimenpiteet riittävät.
Duo ja varhaiskasvatusalan ammattilaiset ovat yhteistyössä tehneet käytännönläheisen vinkkilistan siitä, miten kaksikielistä ja -kulttuurista lasta voisi tukea päiväkodin arjessa. Vinkkilistan tarkoitus on antaa ideoita kahden kulttuurin kodin ja päiväkodin välisen yhteistyön vahvistamiseen. Kaikkea ei tietenkään voi eikä tarvitse sellaisenaan toteuttaa. Tukemisen tarve ja mahdollisuudet riippuvat päiväkodin resursseista, ryhmien luonteesta ja vanhempien toiveista. Tärkeintä on, että toiminta sopii luontevasti päiväkodin arkeen ja tukee perheen ja päiväkodin välistä kasvatuskumppanuutta.
(Duo)
Monikulttuurinen varhaiskasvatus on jo pitkään huomioinut maahan muuttaneiden perheiden eritystuen tarpeet päivähoidossa. Valitettavan usein monikulttuurisen varhaiskasvatuksen hyviä menetelmiä sovelletaan kuitenkin käytännössä vain sellaisiin lapsiin, jotka puhuvat äidinkielenään jotakin muuta kuin suomea tai ruotsia. Kaksikulttuurista ja -kielistä lasta, joka puhuu sujuvasti kotimaista kieltä, ei välttämättä edes mielletä monikulttuuriseksi. Tämä asia on tullut esille muun muassa Duon vieraillessa varhaiskasvatusalan ammattilaisille suunnatuissa tapaamisissa ja koulutuksissa.
Myös kaksikielisen ja -kulttuurisen lapsen ja perheen tukeminen on tärkeää huolimatta puhutuista äidinkielistä. Varhaiskasvatuksella on lapsen elämässä merkittävä rooli myös kielten oppimisen näkökulmasta. Päiväkodin arki on kiireistä, eikä kukaan tietenkään halua lisätä henkilökunnan jo ennestäänkin suurta työmäärää. Kahden kulttuurin lapsen huomioimisen ei tarvitse lisätä lastenhoitajien työtaakkaa. Yleensä pienet asenteen muutokset ja arvostusta osoittavat eleet ja toimenpiteet riittävät.
Duo ja varhaiskasvatusalan ammattilaiset ovat yhteistyössä tehneet käytännönläheisen vinkkilistan siitä, miten kaksikielistä ja -kulttuurista lasta voisi tukea päiväkodin arjessa. Vinkkilistan tarkoitus on antaa ideoita kahden kulttuurin kodin ja päiväkodin välisen yhteistyön vahvistamiseen. Kaikkea ei tietenkään voi eikä tarvitse sellaisenaan toteuttaa. Tukemisen tarve ja mahdollisuudet riippuvat päiväkodin resursseista, ryhmien luonteesta ja vanhempien toiveista. Tärkeintä on, että toiminta sopii luontevasti päiväkodin arkeen ja tukee perheen ja päiväkodin välistä kasvatuskumppanuutta.
(Duo)
RSS Feed
