Sukupuoliroolit ja roolijako kaksikulttuurisissa perheissä

Tasa-arvo ei merkitse sitä, että naisen ja miehen tulisi olla identtisiä, vaan sitä, että kaikilla, sukupuoleen ja sukupuoli-identiteettiin katsomatta, olisi mahdollisuus toteuttaa itseään. Sukupuolten välinen tasa-arvo ei ole toteutunut täysin edes edistyksellisimmissä valtioissa. On sanottu, että vain miehisen vallan muoto vaihtelee kulttuurista toiseen. Joissakin kulttuureissa naisen tehtävänä on palvella ensin perheensä miehiä ja sitten aviomiestään. Toisissa kulttuureissa miesten valta-asema näyttäytyy piilotetummin: naisille suodaan esimerkiksi erityisoikeuksia, joilla annetaan samalla kuva ”heikommasta sukupuolesta”, jota täytyy suojella. Kaikille kulttuureille yhteistä on se, että naisten ja miesten (sukupuoli)roolit ovat joko enemmän tai vähemmän eriytyneet. 

Sukupuoliroolit voivat aiheuttaa hankausta pariskunnan välille mitä erilaisimmissa elämäntilanteissa. Seuraavassa muutama esimerkki tilanteista, joita erilaiset sukupuolirooliodotukset voivat aiheuttaa:

Esimerkki 1 Suomalaisen miehen on vaikea ymmärtää, miksei hänen singaporelainen vaimonsa arvosta saamiaan ”vapauksia” ja miehen häntä kohtaan osoittamaa luottamusta. Samaan aikaan vaimo odottaa miehensä tukea ja apua asioiden hoidossa, eikä ymmärrä miksi hänen pitäisi tehdä asiat yksin. Mies odottaa naiselta itsenäisyyttä ja nainen mieheltä kumppanuutta. 

Esimerkki 2 Brasilialainen mies tuntee epäonnistuneensa miehenä, kun hänen suomalainen avopuolisonsa tienaa työllään parin elannon. Nainen ei puolestaan voi ymmärtää miehen tyytymättömyyttä, sillä ei nainenkaan, tilanteen ollessa päinvastoin, tuntisi elävänsä miehen siivellä. Naisen mielestä kummallakin puolisolla on yhtäläinen vastuu yhteisestä elämästä, mies taas ei haluaisi puolisonsa joutuvan elättämään häntä tilapäisen työttömyyden aikana.

Esimerkki 3 Miehensä mukana Saudi-Arabiaan muuttanut suomalainen nainen hyväksyy miesvaltaisen kulttuurin asettamat rajoitteet kodin ulkopuolella, muttei halua noudattaa niitä kodin sisällä. Samaan aikaan mies yrittää tasapainotella perinteiden ja puolisonsa toiveiden välillä.

Esimerkki 4 Namibialaisen miehen suomalainen avopuoliso odottaa miehensä hoitavan puolet kotitöistä, varsinkaan kun parilla ei ole lapsia ja molemmat käyvät töissä. Miehellä naisen vaatimukset tulevat yllätyksenä, sillä hänen perheessään kotitöistä huolehtivat naiset ja kotiapulaiset.

Kaikissa esimerkeissä mies ja nainen olettivat kumppaninsa roolimallien vastaavan omiaan. Parit olivat kenties valmistautuneet kulttuurieroihin, mutta eivät siihen, että heidän käsityksensä siitä mikä on ”normaalia” sukupuolten välillä eroaisi toisistaan. 

Monet kaksikulttuuriset parit kuitenkin ymmärtävät ja odottavat sukupuoliroolien eroavan eri kulttuurien ja yksilöiden välillä. Heille sukupuolirooleihin ja odotuksiin liittyvät erot eivät tule yllätyksenä, ja he osaavat myös varautua niihin keskustelemalla omista ja puolisonsa odotuksista heti suhteen alussa. Ihmiset eivät myöskään aina yhdy oman kulttuurinsa sanelemiin roolimalleihin tai käyttäydy niiden mukaisesti. Tärkeää ei ole se mitä roolit ovat ja kuinka ne on jaettu, vaan se, että parilla on yhteisymmärrys roolijaosta.

Sukupuoliroolit ja roolijako eivät yleensä osoittaudu ongelmaksi niille pareille, joilla on samankaltaiset käsitykset sukupuolirooleista, sekä naisten ja miesten asemasta perheessä ja yhteiskunnassa. Kun käsitykset edellä mainituista eroavat toisistaan merkittävästi, muodostuu sukupuolirooleista pulmakysymys. Näin käy erityisesti silloin jos: 

1. pari edustaa kahta hyvin erilaista kulttuuria, 
2. toinen tai molemmat pysyvät tiukasti ja joustamattomasti oman kulttuurinsa saneleman sukupuoliroolitulkinnan takana, 
3. parin mies tulee miesten hallitsemasta kulttuurista ja nainen tasa-arvoa arvostavasta kulttuurista ja 
4. pari asuu maassa, jossa nais- ja miesroolien välinen rajanveto on tiukka.

Perheellistymisen myötä naisen ja miehen välisen roolijaon merkitys kasvaa. Usein palataan perinteisempiin rooleihin, kun nainen jää kotiin hoitamaan lasta ja mies elättää perheen. Mikäli miehellä ei ole töitä, hän saattaa tuntea asemansa perheen elättäjänä uhatuksi. Jos hänellä ei ole lähtökulttuurista tai lapsuuden perheestä tulevaa koti-isän mallia, voi kotiin jääminen naisen mennessä töihin tuntua vieraalta ajatukselta. Joillekin isille taas irtaantuminen perinteisestä roolista voi olla tervetullut muutos.

Ennen perheellistymistä kodin roolijaosta ei välttämättä tarvitse kinastella - se tekee, joka ehtii. Lasten myötä kodin työmäärä kasvaa ja kotitöistä ja lastenhoidosta on sovittava ja neuvoteltava. Vanhemmat myös pysähtyvät aktiivisemmin pohtimaan sitä, mistä he ovat lähtöisin, minkälaisessa perheessä he ovat kasvaneet ja minkälaisia periaatteita ja arvoja he haluavat siirtää lapselleen. Tällöin monivuotisesta kumppanista saattaa tulla esiin piirteitä, jotka ovat aivan uusia. Lapsuuden kokemukset esimerkiksi siitä mikä on isän rooli perheessä tai miten tyttöjä ja poikia kohdellaan, vaikuttavat olennaisesti ja usein myös tiedostamattomasti omiin ajatuksiin ja käytökseen. Vanhempien, olivatpa he sitten saman tai eri kulttuurien kasvatteja, voi olla haastavaa sovittaa yhteen lastenkasvatusperiaatteita ja arvoja, jos ne ovat täysin vastakkaisia. Kompromissien teko on tärkeää, mutta vielä olennaisempaa on pyrkiä tunnistamaan arvomaailman taustalla olevia, usein omista kokemuksista kumpuavia ajatusmalleja. Vasta niiden löydyttyä yksilö pystyy asettamaan kyseenalaiseksi oman tapansa toimia ja ajatella. 

(Duo)