 Helena Liikanen-Renger
Helena Liikanen-Renger on Etelä-Ranskan Antibesissa asuva freelance-toimittaja ja bloggaaja. Kun Helena Liikanen-Renger muutti Yhdysvalloista Ranskaan, hän oli raskaana. Esikoislapsi oli syntynyt paria vuotta aikaisemmin Suomessa, ja nyt edessä oli kuopuksen synnytys Ranskassa. Synnyinmaan kasvatusohjeet ja –tavat olivat nuorella äidillä tuoreessa muistissa.
Muutto miehen kotimaahan oli kuitenkin oletettua vaikeampaa. Paitsi, että turvaverkot puuttuivat, lasten kasvatukseen liittyvät tavat ja ohjeet erosivat rajusti vanhoista tutuista. Suomen neuvolantätiä saati rakasta siskoa kun ei ollut naapurissa. Äitiys ulkomailla vaati yllättävän paljon itsetuntoa, rohkeutta ja oman äänen kuuntelemista. Sopeutumisessa lopulta auttoi se, että Helena sai purettua tuntemuksiaan kirjoittamalla ja sitä kautta tutustumalla muihin ulkosuomalaisiin äiteihin. Hän alkoikin kirjoittaa Chez Héléna -nimistä perheblogia, johon kirjasi arkipäivän mietteensä ja tuntemuksensa ylös. Blogitekstit toimivat myös Helenan esikoiskirjan, suomalais-ranskalaisen perheen elämästä kertovan Maman finlandaisen pohjana. Nyt Helenan perheessä taaperovaihe on ohi ja molemmat lapset ovat aloittaneet paikallisen koulun. Helena työskentelee toimittajana ja kirjoittaa mm. kolumnia ulkosuomalaisuudesta Helsingin Sanomiin. Uusi, seuraavasta elämänvaiheesta kertova kirja on jo tekeillä. Helena kertoi omasta kasvustaan äitinä ulkomailla ja antoi käytännön vinkkejä muille lähtijöille Duo puheenvuorossa huhtikuussa 2017 (katso puheenvuoro netissä). Puheenvuorossa Helena kertoi, että lasten kasvattaminen miehen kulttuurissa, vähemmistön edustajana vaatii äitinä avoimuutta, rohkeutta ja ennen kaikkea oman, sisäisen äänen kuuntelemista. Puheenvuoro tallennettiin ja se löytyy yhteistyökumppanimme Väestöliiton Perheaikaa.fi sivustolta. Lisätietoa:
Duo järjesti kahden kulttuurin nuorille aikuisille (18-29 v) suunnatun nettiteemaryhmän keväällä 2015. Suljettuun keskusteluryhmään osallistuneiden kahden kulttuurin suomalaisten toinen vanhempi oli syntynyt Suomessa ja toinen ulkomailla. Teemaryhmän suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistuivat projektipäällikkö Hanna Kinnusen lisäksi sosiologian maisteriopiskelija Satu Takala ja etnologian maisteriopiskelija Hanna Vesamäki. Hanna Vesamäki käytti aineistoa mielenkiintoisessa etnologian pro gradu -työssään, josta lisää tässä artikkelissa. (Hanna Kinnunen)  Hanna Vesämäen tutkielmassa tarkastellaan kahden kulttuurin perheessä kasvaneiden nuorten aikuisten kokemuksia kahden kulttuurin kasvattina varttumisesta ja sen merkityksistä itselle, omalle elämälle ja (kulttuuri-)identiteetille. Myös muutokset nuorten suhteessa kaksikulttuurisuuteensa ovat tarkastelun kohteena. Tutkimusaineisto on kerätty keväällä 2015 Duo-hankkeen järjestämässä Kahden kulttuurin kasvatit -nettiteemaryhmässä sekä kaksikulttuurisille nuorille suuntaamallani Internet-kyselyllä.
Tutkimukseen osallistuneet nuoret olivat osallistumishetkellä 18–29-vuotiaita ja heidän vanhemmistaan toinen on (vähintään alkuperäiseltä kansalaisuudeltaan) suomalainen ja toinen ei-suomalainen. Aiemman tutkimuksen vähäisyyden vuoksi tutkielman tavoitteena oli kaksikulttuurisuuden ja sen merkitysten hahmottaminen melko yleisellä tasolla suomalaisen yhteiskunnan tietyssä ajallisessa kontekstissa ja tavoitettujen informanttien ehdoilla. Varsinaisena tutkimusmenetelmänä tutkielmassa hyödynnetään laadullista sisällönanalyysia ja tutkimus muodostaa osan laadullisen tutkimuksen perinnettä. Aineiston pohjalta Vesamäki esittää, etteivät kaksikulttuurisuudelle annetut merkitykset ja sen vaikutukset nuorten elämään ole yksiselitteisiä tai muuttumattomia. Nuorille itselleen kaksikulttuurisuus on luonnollinen osa elämää, mutta erityisesti ulkopuolisten asenteiden ja käyttäytymisen vuoksi nuoret havahtuvat välillä pohtimaan omaa kulttuuri-identiteettiään. Korostaessaan kulttuurien sekoittumista, rajojen häilyvyyttä ja oman kulttuurin luomista, kaksikulttuuriset nuoret näyttäytyvät aktiivisina kulttuurin muovaajina. Kaksikulttuurisuuden lisäksi nuoret kokevat monien muiden tekijöiden vaikuttavan identiteettinsä muodostumiseen. He myös korostavat jokaisen yksilön ja perheen omaavan vanhempien kulttuuritaustasta riippumatta aina omanlaisensa kulttuurin, joka tulisi saada muovata ja määrittää itse. Vanhempiensa kulttuurien suhteen nuoret voivat olla paitsi sekä-että, myös ei-eikä, mutta myös kaikkea siltä väliltä. Yksilöstä, tilanteesta ja elämänvaiheesta riippuen kaksikulttuurisuus voi nuorten mukaan näyttäytyä niin rikkautena ja voimavarana kuin haasteena ja taakkanakin. Kulttuurien konkreettinen ja koettu läheisyys onkin lopulta aina tapaus- ja yksilökohtaista. (Hanna Vesamäki) Lisätietoa:
Kahden kulttuurin kasvatit - nuorten kokemuksia kaksikulttuurisesta lapsuudesta ja nuoruudesta25/4/2017  Duo järjesti kahden kulttuurin nuorille aikuisille (18-29 v) suunnatun nettiteemaryhmän keväällä 2015. Suljettuun keskusteluryhmään osallistuneiden kahden kulttuurin suomalaisten toinen vanhempi oli syntynyt Suomessa ja toinen ulkomailla. Teemaryhmän suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistuivat projektipäällikkö Hanna Kinnusen lisäksi sosiologian maisteriopiskelija Satu Takala ja etnologian maisteriopiskelija Hanna Vesamäki. Ryhmään osallistuneet nuoret pitivät ryhmää tärkeänä ja tarpeellisena. Yksi ryhmäläistä puki asian näin: "Toivon että suomalaisuuden käsite laajenisi että meitäkin kuunneltaisiin enemmän. Kaksikulttuuriset suomalaiset tytöt ja pojat harvemmin näkyvät esimerkiksi mediassa mitenkään. Olemme näkymätön osa tätä kansaa ja ääntämme harvemmin kuulee." Ja toinen sanoi: "Kiitos, että annoitte meille äänen." Keskusteluryhmän sisältöä on tähän mennessä hyödynnetty Duo Kirjastossa julkaistussa artikkelisarjassa sekä etnologian pro gradu työssä. Artikkelisarja kahden kulttuurin suomalaisuudestaKahden kulttuurin kasvatit -teemaryhmän sisältöä koskeva artikkelisarja on julkaistu Duo Kirjastossa. Teemaryhmän aikana Duo-hankkeen projektipäällikkönä toimineen Hanna Kinnusen kokoamaan artikkelisarjaan kuuluvat seuraavat osat: Pro gradu: "Kahden kulttuurin kasvatit: nuorten aikuisten kokemuksia monikulttuurisessa perheessä kasvamisesta ja omasta kulttuuri-identiteetistä"Teemaryhmän sisältöä on hyödynnetty myös etnologian pro gradu työssä. Hanna Vesämäen vuonna 2016 julkaistussa tutkielmassa tarkastellaan kahden kulttuurin perheessä kasvaneiden nuorten aikuisten kokemuksia kahden kulttuurin kasvattina varttumisesta ja sen merkityksistä itselle, omalle elämälle ja (kulttuuri-)identiteetille. Myös muutokset nuorten suhteessa kaksikulttuurisuuteensa ovat tutkimuksen tarkastelun kohteena.
Lue Hanna Vesamäen tutkimus "Kahden kulttuurin kasvatit: nuorten aikuisten kokemuksia monikulttuurisessa perheessä kasvamisesta ja omasta kulttuuri-identiteetistä" kokonaisuudessaan verkossa (PDF) tai lue tutkimuksen tiivistelmä Duo Kirjastosta. (Hanna Kinnunen)
Kahden kulttuurin parisuhteet ovat yleistyneet viimeisten kymmenen vuoden aikana ja nähtävissä on myös kasvua sellaisissa suhteissa, joissa toinen puolisoista on taustaltaan turvapaikanhakija. Sosionomi-opiskelija Minna Taipaleen opinnäytetyössä keskityttiin tutkimaan niitä kaksikulttuurisia pareja, joissa turvapaikkaprosessi on eräs parisuhteeseen vaikuttava tekijä. Taustatekijänä opinnäytetyölle oli vuonna 2015 tapahtunut turvapaikanhakijoiden määrän selkeä lisääntyminen. Näistä Suomeen saapuvista turvapaikanhakijoista osa löytää puolison Suomesta ja pari aloittaa yhteisen elämän jo ennen tietoa puolison oleskeluluvasta. Nämä parisuhteet eivät ole kuitenkaan uusi ilmiö, sillä osa aiemmin Suomeen turvapaikanhakijoina saapuneista henkilöistä on löytänyt elämänkumppanin Suomesta. Näiden parien kokemuksia kohtaamistaan haasteista tai palveluista ei ole Suomessa vielä tutkittu, joten opinnäytetyön tarkoituksena oli saada selville, millä tavoin turvapaikkaprosessi vaikuttaa parisuhteessa vai näkyykö sen vaikutus lainkaan? Opinnäytetyön tulosten mukaan parit kokevat monia yhtäaikaisia haasteita elämässään ja erityisesti parisuhteen alussa niiden vaikutus on suuri. Haasteina parisuhteessa näyttäytyvät turvapaikkaprosessista nousevien ongelmien lisäksi kulttuurierojen vaikutukset sekä pelko ja epävarmuus yhteisestä tulevaisuudesta. Maahan muuttaminen ja sopeutuminen uuteen yhteiskuntaan on usein ulkomaalaiselle puolisolle alussa vaikeaa. Elämän uudelleen rakentamisen haasteena on turvapaikanhakijan taustalla vaikuttavat traumaattiset kokemukset. Parin suomalaiselle puolisolle tilanne on usein täysin uusi. Vaatimukset hallita tilannetta sekä puolison edunvalvojana toimiminen, asettavat hänet psyykkisesti stressaavaan tilanteeseen ja hankaloittavat parisuhteen kehittymistä. Näiden parisuhdetta stressaavien tekijöiden lisäksi parit kohtaavat paljon erilaisia ennakkoluuloja sekä ulkopuolisten että myös lähipiirin taholta. Tutkimukseen osallistuneilla oli useita kokemuksia negatiivisesta suhtautumisesta. Parit kohtaavat katseita, ihmettelyä ja huuteluita liikkuessaan yhdessä julkisesti. Vihapuhetta haastateltavat kohtaavat eniten verkossa, jossa sen esittäminen on anonyymisti helppoa ja kiinnijäämisen riski pieni. Tämä kaikki lisää jo valmiiksi stressaavan elämäntilanteen kuormitusta eikä tue ulkomaalaisen puolison kotoutumista. Lähipiirin suhtautuminen parisuhteeseen vaihtelee laidasta laitaan. Lähipiirin voi olla vaikeaa hyväksyä paria sekä tilannetta, jossa puoliso on taustaltaan erilaisesta kulttuuritaustasta. Tutkimukseen osallistuneet kertoivat, että läheisten suhtautumisella on suuri merkitys, mutta myös vertaistuki toisilta samankaltaisessa elämäntilanteessa olevilta on erittäin tärkeää. Vertaistuki on usein merkittävä apu jaksamisessa ja elämänhallinnassa. Kulttuurisiin eroihin parit törmäävät lähes väistämättä, mutta tutkimukseen osallistuneet kertoivat avoimen keskustelun olevan tärkein keino sopia yhteisiä linjoja suhteessa. (Minna Taipale) Lisätietoa:
Valtuustosta voidaan tukea kaksikulttuurisia ja -kielisiä perheitä esimerkiksi seuraavin tavoin:
Kokemusasiantuntijuudessa on voimaa ja jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa ja edistää myönteisiä kehityspolkuja omassa kotikunnassa. Vaikuttamalla – joko äänestämällä tai omalla ehdokkuudella – voidaan taata se, että perheiden monimuotoisuuden näkökulma huomioidaan siellä, missä sitä on arjen hyvinvoinnin kannalta huomioitava.
(Emine Ehrström) Lisätietoa:
 Kahden kulttuurin kuntaavaalit 9.4. (ennakkoäänestys 29.3.-4.4. )Vain äänestämällä voit vaikuttaa ja äänestää kannattaa itselle tärkeiden asioiden vuoksi. Tutustu siis ehdokkaisiin, ota heihin yhteyttä ja käytä äänesi! Kuntavaaleissa valitaan valtuutetut kuntien valtuustoihin. Kunnilla on paljon valtaa ja valtuutetut tekevät tärkeitä päätöksiä. Valtuutetut päättävät esimerkiksi ympäristöstä, jossa elämme, sekä palveluista, joilla torjutaan syrjäytymistä. Kunnat vastaavat myös varhaiskasvatuksesta ja peruskoulutuksesta, ja valtuutetuilla on monia mahdollisuuksia edistää kaksikulttuuristen ja -kielisten perheiden hyvinvointia. Muistathan, että äänestämiseen ei vaadita Suomen passia ja että myös ulkomaan kansalaisilla on oikeus äänestää. Ota selvää ehdokkaista!Mikä on tärkeää sinulle ja perheellesi? Onko kunnassasi ehdokkaita, joilla on omakohtainen kokemus kahden kulttuurin arjesta? Mitä asioita ehdokkaat ajavat ja mikä on tärkeää heille? Ota yhteyttä ja kysele!Kysy esimerkiksi, miten ehdokas huomioisi kahden kulttuurin lapset ja perheet kunnallispoliittisessa päätöksenteossa. Entä miten kuntien palvelut tulisi järjestää siten, että ne huomioivat sekä perheiden monimuotoisuuden että moninaiset elämäntilanteet? Sinulla on ääni, käytä sitä!Äänestämällä kuntavaaleissa, voit vaikuttaa elämääsi ja elinympäristöösi enemmän kuin missään muissa vaaleissa. Kunnanvaltuutetuilla on esimerkiksi mahdollisuus vaikuttaa siihen, että lapsen kieli- ja kulttuuritausta huomioidaan opetuksessa ja varhaiskasvatuksessa. Kuka voi äänestää?Myös ulkomaan kansalaiset voivat äänestää! Äänestää voi, jos olet Suomen, muun EU-valtion, Norjan tai Islannin kansalainen ja kotikuntasi on ollut Suomessa viimeistään 17.2.2017 alkaen, tai jos olet minkä tahansa muun valtion kansalainen ja sinulla on ollut kotikunta Suomessa yhtäjaksoisesti vähintään kaksi vuotta. Milloin ja missä voi äänestää?ENNAKKOÄÄNESTYKSESSÄ 29.3.-4.4.2017 Ennakkoon voi äänestää Suomessa 29.3.-4.4. ja ulkomailla 29.3.-1.4. Ennakkoon voi äänestää missä tahansa yleisessä ennakkoäänestyspaikassa kotimaassa tai ulkomailla. Suomessa on yhteensä 894 yleistä ennakkoäänestyspaikkaa muun muassa kunnantaloilla, kauppakeskuksissa, kirjastoissa, yhteispalvelupisteissä ja posteissa. VAALIPÄIVÄNÄ 9.4.2017 Vaalipäivänä 9.4. äänestyspaikat ovat avoinna kello 9.00-20.00. Vaalipäivänä äänestää voi vain siinä äänestyspaikassa, joka on merkitty sinulle ennen vaaleja postitettuun ilmoituskorttiin. Ilmoituskortin ei tarvitse olla mukana, mutta ota mukaasi henkilöllisyystodistus, joka voi olla poliisin myöntämä henkilökortti, passi, ajokortti tai vastaava kuvallinen asiakirja. Hanna Kinnunen Suunnittelija, Familia ry Lisätietoa:
 Mervi ja Heidi ovat ohjanneet Duo Olohuone -tapaamisia Lappeenrannassa syyskuusta lähtien ”Itselläni on pitkä kokemus kahden kulttuurin avioliitosta ja vanhemmuudesta ja ajattelen, että toiset voisivat kokemuksistani hyötyä. Olisi varmasti ollut minulle itselleni hyödyllistä myös silloin lähes 20 vuotta sitten tuoreena vaimona osallistua tällaiseen toimintaan” Lappeenrannan keskusta on lumen peitossa, mutta tapaamisessa on lämmin tunnelma. Kaikille avoin Duo-keskustelutilaisuus monikielisyydestä perheessä on juuri päättynyt. Osallistujia oli runsaasti ja keskustelu itäsuomalaiseen tapaan vilkasta. Mukana tilaisuudessa ovat myös Duon lappeenrantalaiset vapaaehtoiset Mervi Zinhu, 42, ja Heidi Juntunen, 43. Mervi ja Heidi ovat ohjanneet alkusyksystä lähtien kerran kuussa Duo Olohuone -tapaamisia. Duo Olohuone on kahden kulttuurin perheiden kohtaamispaikka, jossa voi vaihtaa ajatuksia kaksikulttuurisesta arjesta ja tavata muita oman alueen kahden kulttuurin perheitä. Helsingissä Duo-vertaistoimintaa kahden kulttuurin perheille on järjestetty jo vuodesta 2008 lähtien. Tänä vuonna vertaistoimintaa on järjestetty kuudella muullakin paikkakunnalla; Lappeenrannan lisäksi Oulussa, Tampereella, Kouvolassa, Hämeenlinnassa ja Lohjalla. Sekä Mervillä että Heidillä on itsellään pitkä kokemus kahden kulttuurin parisuhteesta ja lapsiperheen arjesta. Mervi on viiden lapsen äiti, ja nuorimmainen Kristina, 4 kk, kulkee tänäänkin äidin mukana tapaamisessa. Mervin mies on kotoisin Zimbabwesta. Parhaillaan Mervi on äitiysvapaalla ja tekee oikeustieteen gradua Lapin yliopistoon. Ammatiltaan hän on diakoni ja sosiaaliohjaaja. Heidillä puolestaan on kolme ala-asteikäistä lasta turkkilaisen miehensä kanssa. Myös Heidi on sosiaalialalta, koulutukseltaan hän on lähihoitaja ja sosionomi. Tällä hetkellä Heidi on kotiäiti, mutta etsii lisäksi parhaillaan töitä.
Duo Olohuone -tapaamiset ovat olleet rentoja ja keskustelu on sujunut hyvin omalla painollaan. Jatkossa Mervi ja Heidi suunnittelevat tuovansa tapaamisiin enemmän myös valmiita keskusteluteemoja. ”Yhdessä osallistujien kanssa luomme millaista toiminta Lappeenrannassa voisi olla”, Heidi kiteyttää. (Tuuli Shinyella, Duo) Millaisia vaikutuksia on sillä, että vanhemmat ovat kotoisin eri maista? Entä millaista on kasvaa kahden kulttuurin perheessä? Mitä vanhempien tulisi ottaa huomioon kaksikulttuurisen lapsen kasvatuksesta? Entäpä mitä ”tavallisten” suomalaisten pitäisi tietää erilaisuudesta, oletuksista ja kahden kulttuurin suomalaisuudesta? Tässä jutussa kahden kulttuurin perheissä kasvaneet nuoret aikuiset kertovat ajatuksistaan ja kokemuksistaan kasvatuksesta, vanhemmuudesta ja kahden kulttuurin suomalaisuudesta. Juttuun on koottu myös nuorten terveisiä, neuvoja ja vinkkejä kahden kulttuurin nuorille ja heidän vanhemmilleen. Tämä juttu on myös viimeinen osa kuusiosaista artikkelikokonaisuutta, jossa ollaan käsitelty vuonna 2015 järjestetyn "Kahden kulttuurin kasvatit" Duo nettiteemaryhmän antia. Oli antoisaa ja äärimmäisen mielenkiintoista olla mukana ryhmän toteuttamisessa ja saada siten ainutlaatuinen kurkistus näiden upeiden kahden kulttuurin nuorten arkeen. (Hanna Kinnunen, Familia ry) JÄLKIKIRJOITUS Olemme käynnistäneet MunDuo-nuorisotoiminnan kahden kulttuurin nuorille ja nuorille aikuisille. Seuraa MunDuoa nettisivuillamme ja Instassa (mun_duo). Artikkelisarjan aiemmin julkaistut osat:  ”Moniarvoisuus on suuri rikkaus ja meitä ihmisiä mahtuu joka soppeen.” Monessa mielessä kahden kulttuurin kasvatit ovat kuin ketkä tahansa suomalaiset lapset ja nuoret. Kahden kulttuurin perheessä varttumiseen liittyy kuitenkin myös kokemuksia ja kysymyksiä, jotka eivät kosketa samalla tavalla kantasuomalaisissa perheissä arkeaan eläviä henkilöitä. ”Tavallisen” suomalaisen, kuten kahden kulttuurin kasvatin ystävän, naapurin tai vaikkapa opettajan voikin joskus olla vaikea hahmottaa, mitä kaksikulttuurisuus tai kahden kulttuurin kasvattina varttuminen oikeastaan merkitsee. Aina kahden kulttuurin kasvatin vanhemmallekaan ei ole helppoa ymmärtää, millaisia asioita kaksikulttuurinen lapsi ja nuori joutuu käsittelemään varttuessaan. Olemmekin keränneet tähän artikkeliin ajatuksia, joita keväällä 2015 järjestämässämme teemaryhmässä mukana olleet kahden kulttuurin kasvatit halusivat välittää kokemuksestaan kahden kulttuurin välissä kasvamisen kysymyksiä pohtiville. Mukana ovat terveiset niin varttuvalle kahden kulttuurin kasvatille, kahden kulttuurin kasvattien vanhemmille kuin myös ”tavallisille” suomalaisille. Teini-ikäiselle kahden kulttuurin kasvatille eräs teemaryhmäläisistämme halusi lähettää seuraavan rohkaisevan viestin: Teini-ikä voi olla haastavaa, kun haluaa olla samanlainen kuin kaikki muut. Mutta me ollaan kaikki erilaisia, nekin joiden vanhemmat tulevat samasta kulttuurista. Muista että sun identiteettisi on rikas ja voit tuoda näkökulmia sen kautta yleiseen keskusteluun. Olet myös paljon muuta kuin etninen taustasi. Ota selvää molemmista kulttuureista pelottomasti, laajenna tietämystäsi. Älä pelkää tutkia arvomaailmaasi ja haastaa niitä käsityksiä ja arvoja joita vanhempasi omaavat. Älä pelkää omistaa omaa ääntäsi, olet arvokas. Älä lankea ennakkoluuloisiin stereotypioihin, vaikka kaikilla meillä on ennakkoluuloja, vaan kyseenalaista ja haasta itsesi kun huomaat lankeavasi siihen. Tässä taas muutama tärkeä ajatus Suomessa asuville kahden kulttuurin kasvattien vanhemmille ja niille kahden kulttuurin pariskunnille, jotka suunnittelevat perheen perustamista. Antakaa lapsellenne mahdollisuus tutustua molempiin kulttuureihin ja antakaa lapsenne olla kaksikielinen. Se luultavasti helpottaa identiteettikriisiä minkä lähes jokainen meistä kokee. Varautukaa siihen, että lapsenne kokee syrjintää, koulukiusaamista ja rasismia opettamalla ja valistamalla siihen. Kasvattakaa lapsestanne vahva ja tiedostava. Kaksikulttuurisuus on rikkaus, eikä siinä ole itsessään mitään negatiivista. Negatiivisuus tulee ulkopuolelta, ja sitä vastaan on kamppailtava vaikka aina ei jaksaisi. Vanhempien olisi hyvä jo odotusaikana miettiä, miten kaksikulttuurisuus tulisi mahdollisesti vaikuttamaan lapsen minäkuvan muotoutumiseen. Olisi tärkeää keskustella esimerkiksi siitä, millaisia juhlapyhiä vietetään, millaisia kasvatustapoja käytetään, opetetaanko lapsi kaksikieliseksi jne. On virhe ajatella, että lapsesta tulee vanhempien myötä automaattisesti "puoliksi sitä ja puoliksi tätä". Identiteetin muotoutuminen on monen tekijän summa. Vanhempien on hyväksyttävä se, että lapsi omaksuu vahvemmin itselleen ympäröivän valtakulttuurin, sen tavat ja kielen. Vanhemmat voivat kuitenkin vaikuttaa siihen, millä tavoin molempien vanhempien kulttuureita tuodaan kotona esiin ja miten ne nivoutuvat osaksi lapsen itseymmärrystä ja maailmankuvaa. Lapsen opettaminen kaksikielisyyteen vaatii sitoutumista ja johdonmukaisuutta, ja se voi tuntua joistain vanhemmista paljolta työltä, etenkin jos lapsen ei haluta erottuvan muista suomalaisista lapsista. Tärkeintä olisi, että vanhemmat keskustelisivat kaksikielisyydestä kotona ja pohtisivat mahdollista kaksikielisyyteen kasvattamista jo ennen lapsen syntymää. ”Tavallista” suomalaista kahden kulttuurin kasvatit halusivat rohkaista kohtaamaan erilaisuutta avoimin mielin. Olet yksilö, sinäkin varmasti kuten kaikki ihmiset koet erilaisuuden tunteita. Haasta itsesi ja käsityksesi äläkä tuomitse kanssa ihmisiäsi, siten et tuomitse myös itseäsikään niin ankarasti. Ole empaattinen, avarakatseinen ja tiedosta että vain kysymällä ja oppimalla voit haastaa omia ennakkoluulojasi. Nykyään mielestäni meillä nyt pitäisi osata tehdä se oletus että suomea osaa muutkin kuin valkoiset ihmiset suomessa ja puhua myös rohkeasti maahanmuuttajille ja muille suomea opetteleville suomea vaikka nämä puhuisivat sitä huonosti takaisin eikä aina vain olettaa että me ei olla suomenkielisiä. Lopuksi vielä muutama ajatus siitä, minkälaista tulevaisuuden Suomea kahden kulttuurin kasvatit toivovat. Ollaan osa tätä yhteiskuntaa ja suomalaisuutta, toivon että suomalaisuuden käsite laajenisi että meitäkin kuunneltaisiin enemmän. Kaksikulttuuriset suomalaiset tytöt ja pojat harvemmin näkyvät esim. mediassa mitenkään. Olemme näkymätön osa tätä kansaa ja ääntämme harvemmin kuulee. Avoimuutta, vertaistukea, tapahtumia lisää! Sellaisia jotka ylittävät sen näkymättömän rajan. Moniarvoisuus on suuri rikkaus ja meitä ihmisiä mahtuu joka soppeen. Suomikin muuttuu entistä monimuotoisemmaksi ja monikulttuurisemmaksi ja toiveeni olisikin, että tulevaisuudessa kenenkään suomalaisen lapsen ja nuoren ei tarvitsisi kokea olevansa täysin ulkopuolinen pelkän ulkonäkönsä vuoksi. Toivon, että ihmiset ymmärtäisivät paremmin, ettei pelkkä pohjoismainen ulkokuori riitä enää määrittelemään "kunnon suomalaista".  Duo Äiti & vauva -ryhmissä keskustellaan kaksikulttuurisen vauvaperheen arjesta. Kuvassa Linda ohjaamassa keskustelua. Kun rasismi Suomessa lisääntyy, haluan itse olla mukana lisäämässä tietoa ja ymmärrystä eri kulttuureista, ja vastustaa rasismia lisäämällä kulttuurienvälistä vuoropuhelua. Duo Äiti & vauva -ryhmä Helsingin Kampissa on juuri päättynyt ja vapaaehtoiset Elli Koskivirta, 26, ja Linda Savonen, 30, keräilevät tavaroita kokoon. Lattialla konttaa Ellin tytär Amina, 10 kk, ja Lindan sylissä nukkuu tyytyväisenä poika Yasser, 8 kk. Elli ja Linda ovat ohjanneet yhdessä Äiti & vauva -ryhmää Familian tiloissa Kotolassa kahdeksan viikon ajan. Ryhmässä kahden kulttuurin perheiden äidit vauvoineen kokoontuvat kerran viikossa juttelemaan kaksikulttuurisen arjen kysymyksistä. Elli on kotoisin Joensuusta, mutta asuu nykyään pääkaupunkiseudulla nigerialaisen avopuolisonsa kanssa. Ammatiltaan Elli on sosionomi, mutta tällä hetkellä hän on äitiysvapaalla. Sosionomitausta sekä äitiysvapaan tuoma ylimääräinen aika ovatkin yhtenä tärkeänä syynä siihen, miksi Elli on alun perin kiinnostunut Duo vapaaehtoistoiminnasta. Myös Linda on parhaillaan äitiysvapaalla. Työssään hän toimii kouluttajana maahanmuuttajien kotoutumiskursseilla. Lindan perheeseen kuuluu Yasserin lisäksi egyptiläinen puoliso.
”Ryhmä, johon osallistuin keväällä, oli itselleni tosi tärkeä, ja ryhmä hitsautui hienosti yhteen. Ryhdyin vapaaehtoiseksi ohjaajaksi, koska halusin olla mukana luomassa muillekin mahdollisuutta samanlaiseen kokemukseen”, Linda kertoo. ”Muualla on niin vähissä ne mahdollisuudet ja paikat, missä näistä kahden kulttuurin asioista voisi keskustella”, Elli jatkaa. Molemmat toteavat, että vapaaehtoiseksi ryhtymisen taustalla on varmasti ollut myös oma halu saada vertaistukea kahden kulttuurin vauvaperheen kysymyksissä, sekä se, että ryhmän ohjaaminen sopii omaan luonteeseen ja persoonaan.  Kun äiti keskustelee, ehtii Amina harjoitella vaikka kävelemistä. Sekä Elli että Linda ovat kokeneet tärkeäksi sen, että vertaistoiminnan taustalla on Duon erityisosaaminen kahden kulttuurin perheiden kysymyksissä. Tämä antaa vapaaehtoisillekin mahdollisuuden reflektoida arjen asioita tiedon ja erilaisten materiaalien pohjalta. ”Täällä keskustellaan syvällisesti yhteiskunnallisistakin aiheista, tutkimustiedosta sekä ilmiöistä jokaisen perheen henkilökohtaisen kokemuksen taustalla. Samalla tutustuu ihmisiin, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista”, Linda toteaa. Esimerkkinä tästä he mainitsevat Äiti & vauva -ryhmässä käydyn keskustelun lasten nimistä: ”Kun minä ja mieheni annoimme lapsellemme nimeksi Amina, tottakai sitä miettii miten nimi vaikuttaa esimerkiksi lapsen identiteettiin. Ryhmän keskusteluissa on mahdollista irtautua näistä omista kokemuksista yleisemmälle tasolle. On monenlaisia asioita ja tilanteita, joita joku toinen ei voi ymmärtää, jos ei itse elä kahden kulttuurin perheessä samojen kysymysten keskellä”, Elli pohtii. Molemmat vapaaehtoiset ajattelevat, että vapaaehtoistoiminnasta voi olla itselle hyötyä myös ammatillisesti ja omassa työssä. Ryhmänohjaamisen myötä oppii ymmärtämään perheiden moninaisuutta ja erilaisia tilanteita entistä paremmin. ”Minulle on tärkeää myös se, että vapaaehtoistoimintani myötä lapseni saa olla tekemisissä toisten lasten kanssa, joilla on saman tyyppinen perhetausta”, Elli lisää. ”On monenlaisia asioita ja tilanteita, joita joku toinen ei voi ymmärtää, jos ei itse elä kahden kulttuurin perheessä samojen kysymysten keskellä.” Ellin ja Lindan mielestä tärkeää on ollut järjestön hyvä tunnelma: ”Familiaan ja Kotolaan on helppo tulla, täällä on aina hyvä ilmapiiri ja tuntee olonsa tervetulleeksi.” Mieleen heillä on jäänyt myös yhden ryhmän osallistujan palaute: ”Hän kertoi, että viikon aikana ei jaksaisi aina lähteä minnekään, mutta tänne ryhmään aina jaksaa tulla, saa tulla sellaisena kun on. Koemme, että olemme silloin ohjaajina onnistuneet”. Yksittäisten ihmisten saaman hyödyn lisäksi Linda ja Elli kokevat vapaaehtoistoiminnallaan olevan myös yhteiskunnallista merkitystä. ”Kun rasismi Suomessa lisääntyy, haluan itse olla mukana lisäämässä tietoa ja ymmärrystä eri kulttuureista, ja vastustaa rasismia lisäämällä kulttuurienvälistä vuoropuhelua”, Linda kertoo. Vapaaehtoistoiminnan kautta voi monesti löytyä myös uusia ystäviä, kuten Lindan ja Ellin kohdalla on käynyt. ”Yksi tämän toiminnan parhaita puolia on, että olemme ystävystyneet Lindan kanssa. Nyt minulla on ystävä, johon voi olla yhteydessä näissä kahden kulttuurin asioissa ja tavata ihan muutenkin. Aikaisemmin minulla ei ollut täällä lähiseudulla sellaisia ystäviä, joilla olisi ollut tämä sama elämäntilanne”, Elli selittää. Kohta vuoden ikäiset kaverukset Amina ja Yasser leikkivät lattialla. Kun Elliltä ja Lindalta kysyy tulevaisuuden suunnitelmia vapaaehtoistoiminnan saralla, he katsovat toisiaan: ”Meidän pitää ehkä tehdä uudet vauvat, että voidaan jatkaa tätä Äiti & vauva -ryhmien vetämistä!” Linda ja Elli vitsailevat nauraen keskenään. (Tuuli Shinyella, Duo)  Kuvassa vasemmalta Linda, Yasser, Elli ja Amina. |
Duo KirjastoKirjasto-sivuilta löydät artikkeleita, juttuja, vinkkejä ja oppaita sekä tutkimustietoa kahden kulttuurin perheitä lähellä olevista aiheista Duo Kirjaston teemat
All
Duo LibraryDuo Library sisältää englanninkielisiä artikkeleita ja muuta materiaalia.
|
RSS Feed
|
|