Rahasta puhuminen on yleensä suomalaisille vaikeaa. Palkkapussin koosta, lainoista ja muista kulutustottumuksista on usein vaikea puhua ulkopuolisten kanssa, mutta raha-asioista sopiminen ei ole aivan yksinkertaista parisuhteessakaan. Pankkien seurannan mukaan enemmistöllä suomalaispareista on omat erilliset pankkitilinsä, ja kuluista päätetään siten usein itsenäisesti. Vain murto-osalla suomalaispareista on yksi yhteinen tili.
Raha-asioiden erillään pitämiseen voi olla useita selityksiä. Monet saattavat ajatella ettei omien menojen selittelyyn ole tarvetta. Rahankäyttö aiheuttaa helposti riitaa, mitä halutaan välttää, tulot voivat olla hyvin erisuuruiset puolisoiden välillä, kulutustottumukset ja sen kohteet poikkeavat merkittävästi toisistaan, parisuhteen pysyvyydestä ei olla täysin varmoja tai ajatellaan, että jokaisella on oikeus käyttää rahansa niin kuin itse parhaaksi näkee. Uskomusta ystävyyden ja raha-asioiden yhteensopimattomuudesta sovelletaan usein myös rakkaussuhteeseen. Rahankäyttö elää myös elämäntilanteiden mukaan. Rahojen erillään pitäminen on vielä suhteellisen helppoa vain puolisoiden kesken, mutta esimerkiksi lapsen syntymä aiheuttaa uusia yhteisiä menoja ja voi asettaa rahankäytön prioriteetit kokonaan uusiksi.
Rahankäytöllä ja rahaan suhtautumisella on oma tiettyyn aikaan, paikkaan ja kulttuuriin sidottu merkityksensä. Suomalaistenkin suhtautumiseen löytyy omat selityksenä historiasta ja kulttuurista. Esimerkiksi suomalaisnaisille oma raha on tärkeä itsenäisyyden ja tasa-arvon mittari, johon on osaltaan saattanut vaikuttaa se, että tietyn sukupolven naiset oppivat taloudelliseen itsenäisyyteen pakostakin sotien aikana. Tämä malli on voinut puolestaan siirtyä heidän omille lapsilleen. Myös lainat ja suhtautuminen velkaan vaihtelee voimakkaasti sekä yksilöiden että eri kulttuureiden välillä, mikä voi suhteessa luoda jännitteitä puolisoiden välille, varsinkin, jos toisen suhtautuminen tulee itselle yllätyksenä.
Monissa kaksikulttuurisissa perheissä suomalaisen mallin mukainen tilien erillään pitäminen toimii mainiosti eikä mitään ongelmia rahan suhteen välttämättä ole. Toisaalta pari on saattanut löytää juuri heidän tilanteeseensa sopivan tavan hoitaa raha-asioita. Joissain kulttuureissa suhtautuminen rahaan eroaa kuitenkin merkittävästi suomalaisesta mallista. Erityisesti patriarkaalisista ja hyvin perinteisistä kulttuureista tulevien miesten voi olla vaikea hyväksyä sitä, etteivät he kanna ensisijaista vastuuta perheen tuloista ja menoista. Mahdollinen työttömyys tai tulojen epätasainen jakautuminen puolisoiden kesken voi lisätä jännitteitä entisestään.
Kaksikulttuurisissa perheissä myös menot saattavat poiketa huomattavasti suomalaisten parien menoista. Jo pelkästään puolison muutto Suomeen saattaa merkitä suurta taloudellista panosta ja mahdollinen väliaikainenkin työttömyys maahanmuuton alussa rasittaa yhteistä taloutta huomattavasti. Työssäkäyvän puolison on huomioitava tilanne myös omassa rahankäytössään ja sopeuttaa omaa kulutustaan uuden elämäntilanteen mukaiseksi. Suomeen muuttanut puoliso voi kokea velvollisuutenaan auttaa taloudellisesti kotimaahansa jäänyttä perhettään, ja säännölliset vierailut kotimaahan saattavat tehdä suuren menoerän talouteen, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että omista menoista on joskus luovuttava puolison tai koko perheen parhaaksi.
Vaikka raha-asioista puhuminen on vaikeaa ja saattaa aiheuttaa riitaa, on tärkeää että puolisot ovat tietoisia toistensa suhtautumisesta rahaan ja sen käyttöön. Ohjeita oikeaoppiseen taloudenpitoon löytyy vaikka kuinka, mutta tärkeintä on löytää tapa, joka sopii parisuhteen molemmille osapuolille. Esimerkiksi budjetin tekeminen menee hukkaan, jos jompikumpi tai kumpikaan ei osaa siihen sitoutua, ja toisaalta yhteisen pankkitilin perustaminen on turhaa, jos kumpikaan ei koe sitä tarpeelliseksi. Ikäviltä yllätyksiltä ja riidoilta vältytään parhaiten, jos pari luottaa toisiinsa ja kumpikin on valmis joustamaan omista periaatteistaan ja menoistaan vaihtuvien elämäntilanteiden mukaan. Rahankäytöstä ja menojen tärkeysjärjestyksestä on sovittava yhteisessä ymmärryksessä.
(Duo)
Raha-asioiden erillään pitämiseen voi olla useita selityksiä. Monet saattavat ajatella ettei omien menojen selittelyyn ole tarvetta. Rahankäyttö aiheuttaa helposti riitaa, mitä halutaan välttää, tulot voivat olla hyvin erisuuruiset puolisoiden välillä, kulutustottumukset ja sen kohteet poikkeavat merkittävästi toisistaan, parisuhteen pysyvyydestä ei olla täysin varmoja tai ajatellaan, että jokaisella on oikeus käyttää rahansa niin kuin itse parhaaksi näkee. Uskomusta ystävyyden ja raha-asioiden yhteensopimattomuudesta sovelletaan usein myös rakkaussuhteeseen. Rahankäyttö elää myös elämäntilanteiden mukaan. Rahojen erillään pitäminen on vielä suhteellisen helppoa vain puolisoiden kesken, mutta esimerkiksi lapsen syntymä aiheuttaa uusia yhteisiä menoja ja voi asettaa rahankäytön prioriteetit kokonaan uusiksi.
Rahankäytöllä ja rahaan suhtautumisella on oma tiettyyn aikaan, paikkaan ja kulttuuriin sidottu merkityksensä. Suomalaistenkin suhtautumiseen löytyy omat selityksenä historiasta ja kulttuurista. Esimerkiksi suomalaisnaisille oma raha on tärkeä itsenäisyyden ja tasa-arvon mittari, johon on osaltaan saattanut vaikuttaa se, että tietyn sukupolven naiset oppivat taloudelliseen itsenäisyyteen pakostakin sotien aikana. Tämä malli on voinut puolestaan siirtyä heidän omille lapsilleen. Myös lainat ja suhtautuminen velkaan vaihtelee voimakkaasti sekä yksilöiden että eri kulttuureiden välillä, mikä voi suhteessa luoda jännitteitä puolisoiden välille, varsinkin, jos toisen suhtautuminen tulee itselle yllätyksenä.
Monissa kaksikulttuurisissa perheissä suomalaisen mallin mukainen tilien erillään pitäminen toimii mainiosti eikä mitään ongelmia rahan suhteen välttämättä ole. Toisaalta pari on saattanut löytää juuri heidän tilanteeseensa sopivan tavan hoitaa raha-asioita. Joissain kulttuureissa suhtautuminen rahaan eroaa kuitenkin merkittävästi suomalaisesta mallista. Erityisesti patriarkaalisista ja hyvin perinteisistä kulttuureista tulevien miesten voi olla vaikea hyväksyä sitä, etteivät he kanna ensisijaista vastuuta perheen tuloista ja menoista. Mahdollinen työttömyys tai tulojen epätasainen jakautuminen puolisoiden kesken voi lisätä jännitteitä entisestään.
Kaksikulttuurisissa perheissä myös menot saattavat poiketa huomattavasti suomalaisten parien menoista. Jo pelkästään puolison muutto Suomeen saattaa merkitä suurta taloudellista panosta ja mahdollinen väliaikainenkin työttömyys maahanmuuton alussa rasittaa yhteistä taloutta huomattavasti. Työssäkäyvän puolison on huomioitava tilanne myös omassa rahankäytössään ja sopeuttaa omaa kulutustaan uuden elämäntilanteen mukaiseksi. Suomeen muuttanut puoliso voi kokea velvollisuutenaan auttaa taloudellisesti kotimaahansa jäänyttä perhettään, ja säännölliset vierailut kotimaahan saattavat tehdä suuren menoerän talouteen, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että omista menoista on joskus luovuttava puolison tai koko perheen parhaaksi.
Vaikka raha-asioista puhuminen on vaikeaa ja saattaa aiheuttaa riitaa, on tärkeää että puolisot ovat tietoisia toistensa suhtautumisesta rahaan ja sen käyttöön. Ohjeita oikeaoppiseen taloudenpitoon löytyy vaikka kuinka, mutta tärkeintä on löytää tapa, joka sopii parisuhteen molemmille osapuolille. Esimerkiksi budjetin tekeminen menee hukkaan, jos jompikumpi tai kumpikaan ei osaa siihen sitoutua, ja toisaalta yhteisen pankkitilin perustaminen on turhaa, jos kumpikaan ei koe sitä tarpeelliseksi. Ikäviltä yllätyksiltä ja riidoilta vältytään parhaiten, jos pari luottaa toisiinsa ja kumpikin on valmis joustamaan omista periaatteistaan ja menoistaan vaihtuvien elämäntilanteiden mukaan. Rahankäytöstä ja menojen tärkeysjärjestyksestä on sovittava yhteisessä ymmärryksessä.
(Duo)
RSS Feed
