Osaaminen kahden kulttuurin perheen kohtaamisessa

Erilaiset monimuotoiset perheet, niiden joukossa myös kahden kulttuurin perheet, ovat kasvava ja yhä näkyvämpi osa neuvoloiden, päivähoidon, koulun ja muiden erilaisten palveluntarjoajien asiakaskuntaa. Eri alojen ammattilaisten ja henkilöstön osaamisvaatimukset ovat muuttuneet ajan kuluessa ja asiakaskunnan monipuolistuessa.  

Kahden kulttuurin perheen kohtaaminen esimerkiksi neuvolan asiakkaana ei välttämättä poikkea mitenkään muista kohtaamistilanteista. Kahden kulttuurin perheet hakevat neuvolasta samaa tietoa ja tukea kuin muutkin perheet, eivätkä he tarvitse sitä lähtökohtaisesti enempää kuin muutkaan. Perheillä on kuitenkin omat erityispiirteensä, jotka pitää ottaa huomioon, jotta perheet saavat sellaista palvelua kun he tarvitsevat.

Kulttuurienvälisiä vuorovaikutustilanteita ja asiakaskohtaamisia voidaan tarkastella esimerkiksi henkilökunnan kulttuurienvälisen kompetenssin tai transnationaalisen osaamisen näkökulmasta. Transnationaalinen (kulttuurienvälinen) osaaminen muodostuu erilaisista osa-alueista, joita ovat:

• Analyyttinen osaaminen, eli kyky etsiä tietoa ja ymmärtää sen merkitys asiakaskohtaamisissa
  
• Emotionaalinen osaaminen, eli kyky havainnoida ja olla aidosti kiinnostunut asioista ja ihmisistä
  
• Luova osaaminen, eli taito soveltaa tietoa erilaisiin tilanteisiin
  
• Viestinnällinen osaaminen, eli kyky kommunikointiin ja (kulttuurienväliseen) vuorovaikutukseen
  
• Toiminnallinen osaaminen, eli kaikki edellä mainitut taidot yhdistettynä henkilökohtaisiin ominaisuuksiin ja ammattitaitoon ja -osaamiseen

Kahden kulttuurin perheiden kohtaamisessa erityisesti luovuus ja tiedon soveltamistaidot ovat todella tärkeitä. Kahden kulttuurin perheet eivät ole täysin kantasuomalaisia, mutta eivät usein myöskään täysin maahanmuuttajia. Suomalaisen puolisona maahan muuttaneella on esimerkiksi lähtökohtaisesti usein paremmat edellytykset omaksua tietoa Suomesta, oppia kieltä ja verkostoitua verrattuna moniin muihin maahanmuuttajiin, eikä heillä välttämättä ole suuria kotoutumiseen liittyviä haasteita. Suomalainen puoliso ei kuitenkaan automaattisesti takaa ulkomailta muuttaneen puolison kotoutumista. 

Vaikka mahdolliset kulttuurierot sekä maahanmuuton ja kotoutumisen vaikutukset perheeseen täytyy huomioida myös kahden kulttuurin perheiden kohtaamisessa, niiden perusteella ei pidä olettaa perheellä automaattisesti olevan näihin tekijöihin liittyviä haasteita. Kahden kulttuurin parisuhteessa elävät omaavat usein itse hyvin paljon kulttuurienvälistä osaamista, eivätkä puolisoiden erilaiset kulttuuritaustat siten automaattisesti aiheuta haasteita tai ongelmia parisuhteessa. Parit ovat usein löytäneet luonnollisen ja molempia osapuolia tyydyttävän tavan yhdistää puolia molemmista kulttuureista perheen arjessa. Perheitä kohtaavat ammattilaiset voivat omilla toimintatavoillaan tukea pareja tämän niin kutsutun kolmannen kulttuurin luomisessa. Kahden kulttuurin parille kysymyksen esittäminen muodossa: ”Kuinka teidän perheessä nämä asiat tehdään?” on esimerkiksi parempi kuin kysyä: ” Kuinka sinun (puolison) kulttuurissa toimitaan?”. 

Myös kahden kulttuurin perheet ovat hyvin erilaisia. Koska jokainen tuo kohtaamiseen mukanaan aina myös oman kulttuurisen matkalaukkunsa, esimerkiksi omat arvot, kokemukset, taustan ja persoonan, jokainen kohtaamistilannekin on aina erilainen. Kohtaamisten menestys ei myöskään voi olla kiinni pelkästään tiedosta ja osaamisesta, sillä kukaan ei voi osata kaikkia maailman kieliä tai kulttuureja. Kulttuurien (ja ihmisten) välisten kohtaamisten suurin haaste ei olekaan itselle vieraiden kulttuurien tuntemus vaan oman kulttuurin tunteminen ja sen vaikutuksen tiedostaminen omassa ajattelussa, käyttäytymisessä ja toiminnassa (Nancy Adler).

(Tanja Del Angel)

Lähteet:

• Kerkkänen, H. (2015) Maahanmuuttaneiden miesten muuttuvat roolit ja kotoutumisen kaksisuuntaisuus
  
• Sainola-Rodriguez, K. (2009) Transnationaalinen osaaminen. Uusi terveydenhuoltohenkilöstön osaamisvaatimus (PDF) Väitöskirja. Kuopion yliopisto.