Suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori Janne Saarikivi esitti väitteen, että kieliä opetetaan koulussa väärin (Helsingin Sanomat 6.4.2013). Kaksikielisten lasten vanhempana olen samaa mieltä ja korostaisin varhaiskasvatuksen roolia kielten opettamisessa.
Saarikivi toteaa, että sosiaalisten suhteiden merkitys kielten oppimisessa ennen murrosikää on tiedetty jo pitkään. Aidoimmillaan kaksikielisiä ovat kahta äidinkieltä puhuvat henkilöt, joiden kielitaito on karttunut lapsena läheisissä sosiaalisissa suhteissa ja vuorovaikutuksessa. Lasten kaksikielisyyden tukemisessa on keskeistä osoittaa molempien äidinkielten sosiaalinen ulottuvuus ja merkitys lapsen arjessa. Vain siten kielestä muodostuu osa lapsen identiteettiä. Kaksikieliseksi ei voi pakottaa eikä kenestäkään tule kaksikielistä kielioppia pänttäämällä.
On todella harmillista, ettei varhaiskasvatuksella ole velvoitteita tukea lapsen kielten kehitystä vaiheessa, jossa kielten oppiminen on kaikkein tehokkainta. Kaksikieliset perheet joutuvat tekemään kovasti töitä sen eteen, että lapsella on mahdollisuus arkiseen sosiaaliseen vuorovaikutukseen kieliympäristössä vähemmistöön kuuluvalla äidinkielellä myös kodin ulkopuolella. Jos lapsi ei voi riittävän hyvin kommunikoida läheistensä kanssa, on toisarvoista, että koulussa opetetaan kielioppia kielissä, joilla on lapselle vain vähäistä sosiaalista merkitystä. Ilman vahvaa omaa äidinkieltä on vaikea arvostaa ja oppia muita kieliä.
Suomessa arvostetaan kaksikielisyyttä, mutta se ymmärretään yksipuolisesti ja tietyillä kielillä on toisia suurempi arvostus. Kaksikielisyyden arvostaminen ja tukeminen on tärkeää riippumatta puhutuista äidinkielistä. Kaksikielisten henkilöiden lukumäärä Suomessa kasvaa ja äidinkielten erilaiset yhdistelmät perheissä moninaistuvat kiihtyvällä vauhdilla. Kuten Saarikivikin toteaa väitteessään, samojen kielten opettaminen kaikille tasapäistää ja yksipuolistaa kulttuuria. Kaksikulttuuristen ja -kielisten lasten kielitaito ja osaaminen uhkaavat jäädä hyödyntämättä, mikäli kielten moninaisuuteen ja kielten opetuksen ja arvostuksen nykytilaan ei kiinnitetä enemmän huomiota.
(Tanja del Angel)
Mielipidekirjoitus julkaistu myös Helsingin Sanomissa (9.4.2013)
Saarikivi toteaa, että sosiaalisten suhteiden merkitys kielten oppimisessa ennen murrosikää on tiedetty jo pitkään. Aidoimmillaan kaksikielisiä ovat kahta äidinkieltä puhuvat henkilöt, joiden kielitaito on karttunut lapsena läheisissä sosiaalisissa suhteissa ja vuorovaikutuksessa. Lasten kaksikielisyyden tukemisessa on keskeistä osoittaa molempien äidinkielten sosiaalinen ulottuvuus ja merkitys lapsen arjessa. Vain siten kielestä muodostuu osa lapsen identiteettiä. Kaksikieliseksi ei voi pakottaa eikä kenestäkään tule kaksikielistä kielioppia pänttäämällä.
On todella harmillista, ettei varhaiskasvatuksella ole velvoitteita tukea lapsen kielten kehitystä vaiheessa, jossa kielten oppiminen on kaikkein tehokkainta. Kaksikieliset perheet joutuvat tekemään kovasti töitä sen eteen, että lapsella on mahdollisuus arkiseen sosiaaliseen vuorovaikutukseen kieliympäristössä vähemmistöön kuuluvalla äidinkielellä myös kodin ulkopuolella. Jos lapsi ei voi riittävän hyvin kommunikoida läheistensä kanssa, on toisarvoista, että koulussa opetetaan kielioppia kielissä, joilla on lapselle vain vähäistä sosiaalista merkitystä. Ilman vahvaa omaa äidinkieltä on vaikea arvostaa ja oppia muita kieliä.
Suomessa arvostetaan kaksikielisyyttä, mutta se ymmärretään yksipuolisesti ja tietyillä kielillä on toisia suurempi arvostus. Kaksikielisyyden arvostaminen ja tukeminen on tärkeää riippumatta puhutuista äidinkielistä. Kaksikielisten henkilöiden lukumäärä Suomessa kasvaa ja äidinkielten erilaiset yhdistelmät perheissä moninaistuvat kiihtyvällä vauhdilla. Kuten Saarikivikin toteaa väitteessään, samojen kielten opettaminen kaikille tasapäistää ja yksipuolistaa kulttuuria. Kaksikulttuuristen ja -kielisten lasten kielitaito ja osaaminen uhkaavat jäädä hyödyntämättä, mikäli kielten moninaisuuteen ja kielten opetuksen ja arvostuksen nykytilaan ei kiinnitetä enemmän huomiota.
(Tanja del Angel)
Mielipidekirjoitus julkaistu myös Helsingin Sanomissa (9.4.2013)
RSS Feed
