Lastenkasvatus ja vanhemmuus kahden kulttuurin perheessä

“Meillä meni hyvin ennen lasten syntymää, mutta nyt väsyttää ja riitojakin on useammin” on lause joka kuullaan monen parin suusta. Kaiken muun sujuessa loistavasti, voi vanhemmille syntyä erimielisyyksiä kotitöiden ja vastuun jakamisesta sekä lastenkasvatuksesta. Väsyneenä pienet asiat saavat isot mittasuhteet ja toinen ärsyttää. Asiat sujuvat helpommin, jos vanhemmat ovat samaa mieltä vanhemmuuteen, vastuunjakoon ja lastenkasvatukseen liittyvistä kysymyksistä sekä pystyvät sovittelemaan mahdolliset erimielisyytensä. Joillakin kahden kulttuurin pareilla näin ei kuitenkaan ole ja niillekin, jotka ovat keskustelleet asioista etukäteen, voi tulla eteen yllätyksiä. "Ai tämäkö olikin tärkeää minulle? Ja tuo hänelle?"

Lastenkasvatukseen liittyvät tavat ja tottumukset tulevat usein selkärangasta ja vanhemmat toistavat tiedostamattaan omia kokemuksiaan ja omilta vanhemmiltaan saamiaan malleja. Kun vanhemmat ovat lähtöisin eri maista ja kulttuureista, vanhemmuuden mallit poikkeavat toisistaan aina jossain määrin ja voivat olla jopa ristiriitaiset. Selkeistä ja johdonmukaisista säännöistä ja toimintatavoista sopiminen voi osoittautua yllättävän haasteelliseksi.

Myös yksikulttuurisilla pareilla voi olla ristiriitoja esimerkiksi kurinpidollisissa asioissa, mutta kaksikulttuurisilla pareilla lastenkasvatukseen ja vanhemmuuden mallien yhteensovittamiseen liittyy erityiskysymyksiä ja -haasteita. Esimerkiksi hellyydenosoituksiin, lasten tarpeisiin vastaamiseen, suvun osallisuuteen, sukupuolirooleihin, käytökseen ja menestymiseen liittyvät odotukset vaihtelevat suuresti eri maiden ja kulttuurien välillä. Kahden kulttuurin vanhempien täytyy myös huomioida lapsen kaksikielisyyteen ja kahden kulttuurin identiteetin tukemiseen liittyvät kysymykset.

Kaksikulttuurisen parin lastenkasvatuksessa yhdistyy aina kaksi vanhemmuuden mallia ja kaksi kulttuuria. Lasta ja lapsen positiivista identiteettiä voi tukea sekoittamalla vanhempien kulttuurisia perinteitä ja huomioimalla kummankin kulttuurin erityispiirteet aina kun se on mahdollista. Vanhempien kannattaa keskittyä löytämään samankaltaisuuksia kulttuurien välillä ja ottaa huomioon kulttuurien erilaiset näkökulmat. 

Molempien kulttuurien parhaimpien puolien yhdistäminen ja uusien tapojen löytäminen luo kaksikulttuuriselle perheelle niin kutsutun kolmannen kulttuurin. Kolmas kulttuuri on jokaisen perheen oma tapa olla ja elää. Kolmas kulttuuri kehittyy ja muuttuu kokemusten, keskustelun, neuvottelun ja elämäntilanteen mukaan. Kolmannen kulttuurin luomisen edellytyksenä on, että kummatkin osapuolet arvostavat omaa ja puolisonsa kulttuuria, sekä tunnistavat omassa kulttuurissaan puolia jotka haluavat tuoda perheen omaan kulttuuriin. Tunnistamista auttaa omien lapsuudenkokemusten ja omilta vanhemmilta saatujen mallien työstäminen, sekä omien arvojen, toiveiden ja odotusten puntarointi. Tämän lisäksi parin on pystyttävä keskustelemaan avoimesti ja rakentavasti, jotta he voivat päästä yhteisymmärrykseen siitä, millaisia arvoja ja käytäntöjä perheessä halutaan vaalia.

Lastenkasvatus on yhtä aikaa mahdollisuus ja haaste kaikille vanhemmille, mutta erityisesti kaksikulttuurisille vanhemmille se tarjoaa mahdollisuuden oppia kohtaamaan ja käsittelemään samankaltaisuuttaan sekä erilaisuuttaan. Lasten takia kaikki aiheet on kohdattava ja niitä on pystyttävä käsittelemään myönteisesti ja rakentavasti. Erot eivät ole olennaisia, mutta se, miten niitä käsitellään, on.

(Duo)