Kaksikulttuurisen perheen lapsen identiteetin tukeminen on tärkeää silloinkin kun lapsen vanhemmat päätyvät eroon. Ero ei koskaan muuta sitä tosiasiaa että lapsen kulttuuri-identiteetissä on kaksi yhtä arvokasta puolta ja että molempia puolia lapsen identiteetistä tulee eronkin jälkeen tukea.
Erotilanteessa lasten suhtautuminen vanhemmilta peräisin oleviin kulttuuri- ja kielitaustoihin saattaa muuttua. Tähän ovat usein syynä vanhempien keskinäiset kiistat, joissa erilaiset kulttuuritaustat muuttuvat lyömäaseiksi. Vanhempien riidellessä lapsi joutuu ristiriitaiseen tilanteeseen, sillä se, mistä vanhemmat kiistelevät, on osa lapsen identiteettiä. Lasta tilanne hämmentää ja pahimmassa tapauksessa vanhempien ristiriidat johtavat lapsen oman identiteetin, kielen ja jopa ulkonäön häpeämiseen ja kieltämiseen. Turvatakseen lapsen terveen ja tasapuolisen identiteetin kehittymisen, vanhempien tulisi välttää toistensa kulttuuritaustan väheksymistä ja taata lapselle myönteisiä kokemuksia molemmista kulttuureista.
Lapsi saattaa kokea myös rasismia ja ennakkoluuloja erityisesti jos lapsi poikkeaa ulkonäöltään kantaväestöstä. Suomalaistaustaisen vanhemmalle voi olla haastavaa huomata, ymmärtää ja käsitellä lapsen kokemaa rasismia sillä hänellä harvoin on siitä omakohtaista kokemusta. Vanhempien tulisi kuitenkin tiedostaa mahdolliset ongelmat ja pyrkiä keskustelemaan lapsen kanssa avoimesti hänen kokemuksistaan. Lapsen myönteinen suhtautuminen kumpaankin kulttuuritaustaansa auttaa häntä käsittelemään vaikeitakin kokemuksia sillä silloin hän on ylpeä itsestään ja pitää erilaisuutta – omaa ja muiden – rikkautena.
Eron jälkeen lapsen olisi yhä hyvä saada olla tekemisissä myös muiden monikulttuuristen lasten ja aikuisten kanssa. Tämä auttaa lasta käsittelemään ja rakentamaan omaa identiteettiään. Hän saa esimerkiksi kokea, ettei hän ole ainoa, jonka iho on erivärinen tai joka puhuu äitinsä ja isänsä kanssa eri kieliä. Jos lapsi on kaksikielinen, hänen on tärkeää saada puhua vähemmistökieltä myös muiden kuin toisen vanhempansa kanssa.
Lasten huoltajuusasiat ovat kahden kulttuurin liittojen erotilanteessa ajoittain haasteellisia. Suomalaisessa yhteiskunnassa yhteishuoltajuus on yleinen käytäntö, mutta monissa muissa maissa käsitettä ei välttämättä tunneta ollenkaan. Lisäksi ulkomaalaistaustaisen vanhemman tietämys oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan erotilanteessa on usein puutteellista ja siksi huoltajuudesta sopiminen voi olla hankalaa. Myös sosiaalisen tukiverkoston pienuus, esimerkiksi ystävien ja sukulaisten tuen puute on niin suomalais- kuin ulkomaalaistaustaiselle vanhemmalle kuormittavaa.
Toimivissa kaksikulttuurisissa liitoissa tarvitaan vuorovaikutustaitoja, joustavuutta ja kunnioitusta, ja näitä samoja taitoja vaaditaan myös erojen yhteydessä. Lapsen selviytyminen erosta ja eron jälkeen on kiinni aikuisten valmiuksista jättää omat, negatiiviset tunnemyllerrykset taka-alalle ja keskittyä lapsen etuun ja vanhemmuuteen. Erosta huolimatta vanhemmilla on yhä yhteinen lapsi, jonka kasvatus ja kehitys ovat kummallekin vanhemmalle kuuluvia asioita.
(Duo)
Erotilanteessa lasten suhtautuminen vanhemmilta peräisin oleviin kulttuuri- ja kielitaustoihin saattaa muuttua. Tähän ovat usein syynä vanhempien keskinäiset kiistat, joissa erilaiset kulttuuritaustat muuttuvat lyömäaseiksi. Vanhempien riidellessä lapsi joutuu ristiriitaiseen tilanteeseen, sillä se, mistä vanhemmat kiistelevät, on osa lapsen identiteettiä. Lasta tilanne hämmentää ja pahimmassa tapauksessa vanhempien ristiriidat johtavat lapsen oman identiteetin, kielen ja jopa ulkonäön häpeämiseen ja kieltämiseen. Turvatakseen lapsen terveen ja tasapuolisen identiteetin kehittymisen, vanhempien tulisi välttää toistensa kulttuuritaustan väheksymistä ja taata lapselle myönteisiä kokemuksia molemmista kulttuureista.
Lapsi saattaa kokea myös rasismia ja ennakkoluuloja erityisesti jos lapsi poikkeaa ulkonäöltään kantaväestöstä. Suomalaistaustaisen vanhemmalle voi olla haastavaa huomata, ymmärtää ja käsitellä lapsen kokemaa rasismia sillä hänellä harvoin on siitä omakohtaista kokemusta. Vanhempien tulisi kuitenkin tiedostaa mahdolliset ongelmat ja pyrkiä keskustelemaan lapsen kanssa avoimesti hänen kokemuksistaan. Lapsen myönteinen suhtautuminen kumpaankin kulttuuritaustaansa auttaa häntä käsittelemään vaikeitakin kokemuksia sillä silloin hän on ylpeä itsestään ja pitää erilaisuutta – omaa ja muiden – rikkautena.
Eron jälkeen lapsen olisi yhä hyvä saada olla tekemisissä myös muiden monikulttuuristen lasten ja aikuisten kanssa. Tämä auttaa lasta käsittelemään ja rakentamaan omaa identiteettiään. Hän saa esimerkiksi kokea, ettei hän ole ainoa, jonka iho on erivärinen tai joka puhuu äitinsä ja isänsä kanssa eri kieliä. Jos lapsi on kaksikielinen, hänen on tärkeää saada puhua vähemmistökieltä myös muiden kuin toisen vanhempansa kanssa.
Lasten huoltajuusasiat ovat kahden kulttuurin liittojen erotilanteessa ajoittain haasteellisia. Suomalaisessa yhteiskunnassa yhteishuoltajuus on yleinen käytäntö, mutta monissa muissa maissa käsitettä ei välttämättä tunneta ollenkaan. Lisäksi ulkomaalaistaustaisen vanhemman tietämys oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan erotilanteessa on usein puutteellista ja siksi huoltajuudesta sopiminen voi olla hankalaa. Myös sosiaalisen tukiverkoston pienuus, esimerkiksi ystävien ja sukulaisten tuen puute on niin suomalais- kuin ulkomaalaistaustaiselle vanhemmalle kuormittavaa.
Toimivissa kaksikulttuurisissa liitoissa tarvitaan vuorovaikutustaitoja, joustavuutta ja kunnioitusta, ja näitä samoja taitoja vaaditaan myös erojen yhteydessä. Lapsen selviytyminen erosta ja eron jälkeen on kiinni aikuisten valmiuksista jättää omat, negatiiviset tunnemyllerrykset taka-alalle ja keskittyä lapsen etuun ja vanhemmuuteen. Erosta huolimatta vanhemmilla on yhä yhteinen lapsi, jonka kasvatus ja kehitys ovat kummallekin vanhemmalle kuuluvia asioita.
(Duo)
RSS Feed
