- Katso luentovideo. Video aukeaa toiselle välilehdelle Väestöliiton Perheaikaa.fi sivustolla.
Duon ensimmäinen nettiluento ”Kaksin kielin kahden kulttuurin perheessä” sujui hienosti. Luentoa seurasi peräti 28 osallistujaa, jotka osallistuivat keskusteluun omin kysymyksin ja kommentein. Luennoitsijana toimi suomalais-ranskalaisen perheen äiti ja kieltenopettaja Annika Bourgogne, joka on myös kirjoittanut kaksikielisille perheille tarkoitetun opaskirjan ”Be Bilingual. Practical Ideas for Multilingual Families". Tässä artikkelissa kerrotaan lyhyesti luennolla esiin tulleet keskeiset asiat.
(Kuvassa Annika valmistautuu luennolle.)
Kaksikielisyys ei tapahdu itsestään
Moni ajattelee, että jos vanhemmat puhuvat eri kieliä, lapsesta kasvaa automaattisesti kaksikielinen. Tämä pitää harvoin paikkaansa. Vanhempien pitää keskustella omista tavoitteistaan kaksikielisyyden suhteen ja miettiä, mitä kaksikielisyys perheessä tarkoittaa. Tavoitteita ei tarvitse asettaa kovin korkealle. Usein tavoitteeksi riittää se, että lapsi pystyy kommunikoimaan lähisukulaisten kanssa. ”Täydellinen kaksikielisyys” on huono tavoite, koska se asettaa vanhemmille turhia paineita, eikä kaksikielisyyden tulisi olla stressaavaa. Tärkeämpää kuin kielitaidon taso on se, kuinka aktiivisesti ja monipuolisesti lapsi käyttää kieliä.
Ei ole yhtä oikeaa tapaa tukea kaksikielisyyttä
Kaksikielisten perheiden kannalta on ikävää, että tutkimus on eri aikoina painottanut eri asioita. Esimerkiksi 70-luvulla kaksikielisyyden ajateltiin olevan jotenkin haitallista lapsen kehitykselle, ja monesta kaksikielisessä perheessä kasvaneesta lapsesta on sen vuoksi kasvanut yksikielisiä. Kielten sekoittaminen tulkitaan usein ongelmaksi vieläkin, vaikka kyseessä on normaali ja yleinen vaihe kaksikielisyyden kehityksessä. Erilaisia kaksikielisyysstrategioita on suosittu eri aikakausina. Yksi kieli yksi vanhempi periaate on uuden tutkimuksen valossa menettänyt suosiotaan ja nykyään ei nähdä esteitä sille, mikseivät molemmat vanhemmat voisi puhua vähemmistökieltä kotikielenä lapsille. Yhden kotikielen vahvuus on muun muassa se, että sisarukset alkavat käyttää vähemmistökieltä keskinäisessä kommunikoinnissaan, mikä on harvinaisempaa silloin kuin vanhemmat puhuvat vain omia äidinkieliään. Molemmat vanhemmat voivat esimerkiksi lukea kirjoja vähemmistökielellä ja kotona voi hyvin tehdä läksyjä lapsen kanssa silläkin kielellä, mikä ei ole lapsen opetuskieli.
Strategioita voi myös vaihtaa ja kannattaa, jos huomaa vähemmistökielen tarvitsevan enemmän tukea. Yksi kieli yksi vanhempi strategiassa on vaarana se, että lapsen vähemmistökielen osaaminen jää passiiviselle tasolle, jos tukea ei saa muualta. Perheet valitsevat oman strategiansa omista tavoitteista, tarpeista ja lähtökohdista käsin, ei pelkkiin tutkimustuloksiin tai suosituksiin perustuen.
Milloin on oikea aika aloittaa?
Sekä kaksikieliset perheet että tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että kielten puhuminen lapselle tulee aloittaa mahdollisimman varhain eli jo vastasyntyneenä. Jos tämä ei kuitenkaan ole toteutunut, ei ole syytä huoleen tai stressiin. On parempi aloittaa myöhemmin kun ei milloinkaan. Jos kielten puhuminen siirtyy myöhemmälle iälle, lapsen persoonallisuus vaikuttaa vain vahvemmin. Lapsi voi kieltätyä puhumasta kieltä ja osaa kyseenalaistaa sen merkityksen. Kaksikielisyyden tukemisessa onkin keskeistä antaa lapselle tarve ja motivaatio puhua kieltä. Näin menetellen myös mahdollinen vastustus häviää kuin itsestään.
(Duo)
Lisätietoa:
- Luentokalvot Kaksin kielin kahden kulttuurin perheessä (PDF)
- Tallennettu Kaksin kielin kahden kulttuurin perheessä luentovideo (video aukeaa toiselle välilehdelle Väestöliiton Perheaikaa.fi sivustolla).
RSS Feed
