Isyyden merkitys lapsen ja parisuhteen hyvinvoinnin näkökulmasta

Kun lapsi syntyy, parisuhteen dynamiikka muuttuu kertaheitolla. Ennen kahdenvälinen suhde (mies ja nainen) muuttuu kolmenväliseksi suhteeksi (isä, äiti ja lapsi). Isä kokee usein jääneeksi ulkopuolelle, sillä äiti keskittyy lapseen ja on vain lasta varten. Jos parisuhde säilyy lapsen saannista huolimatta hyvänä ja läheisenä, myös vanhemmuus saa tukea ja vankkuutta pariskunnan keskinäisen yhteisymmärryksen kautta. Näin isäkään ei koe jääneensä ulkopuoliseksi omassa perheessään ja hänen sitoutumisensa lapsiin vahvistuu.


Yhteiskunnassa isät nähdään valitettavan usein perheen ulkopuolisina toimijoina tai äidin avustajina lastenhoidossa. Isien saaminen perheiden täysivaltaisiksi jäseniksi ja tasa-arvoisiksi vanhemmiksi äitien kanssa on erittäin tärkeää isyyden vahvistamisen kannalta. Tällä ei suinkaan tarkoiteta sitä, että isien pitäisi käyttäytyä samalla tavalla kuin naisten tai tehdä välttämättä edes samoja asioita, vaan, että isien luontaista osallistumista perheen arkeen tuettaisiin. Isä ja lapsi ovat eri tavalla vuorovaikutuksessa kuin äiti ja lapsi. Isien tapa toimia on myös erilainen kuin äitien, mutta tämä ei tarkoita sitä, että tapa olisi missään nimessä väärä. Isän lämmin ja aktiivinen sitoutuminen vauvaan ennustaa lapsen hyvää älyllistä ja sosiaalista kehitystä sekä lisäksi vähentää väkivaltaista käyttäytymistä.

Toisin sanoen miehen isyys on riippuvaisempi parisuhteesta kuin naisen äitiys. Nainen voi olla äiti ilman isää, mutta miehen on vaikea olla isä, jos äiti ei anna isyydelle mahdollisuutta ja tue sitä. Tutkimusten mukaan isän sitoutuminen perheeseen vähentää äidin stressiä ja lisää perheen yhteenkuuluvuutta. Kun parisuhde on toimiva, myös vanhemmuus puolin ja toisin saa tukea. Näin pariskunta pystyy luomaan yhteisen perhekulttuurin, jota toteutetaan yhteisten rituaalien kautta ja jossa ovat yhdistettyinä kummaltakin puolisolta tulevat tavat ja arvot.

(Duo)

---