​Teija Kanerva-Mbengue kartoitti kurssin tarpeellisuutta opinnäytetyössään Suomen kielen ja vertaistuen merkitys maahan muuttaneille puolisoille - Familia ry:n ”Suomea suomalaisten puolisoille” -pilottikurssin käynnistäminen. Suomalaisten ulkomailta muuttaneiden puolisoiden haastattelujen perusteella näytti siltä, että puolisoille räätälöidyille kursseille olisi tarvetta. Vertaistuki koettiin merkitykselliseksi ja suomen kielen opiskelu nähtiin tärkeänä kotoutumisen kannalta. Haastateltavien mukaan näiden kahden asian yhdistäminen olisi hyvä asia.

Koneen säätiön tuella Familia käynnisti ensimmäisen Suomea suomalaisten puolisoille -kurssin syksyllä 2016. Suomen kielen opiskelua kurssilla oli kaksi kertaa viikossa, 1,5 tuntia kerrallaan. Kurssin ajaksi järjestettiin lastenhoito. Lisäksi kurssiin kuului vertaistapaamisia, joihin osallistuivat myös suomalaiset puolisot. Tapaamisissa muun muassa keskusteltiin suomalaisten puolisoiden keinoista tukea puolisonsa suomen kielen oppimista, sekä tietenkin tutustuttiin ja vietettiin mukavaa aikaa yhdessä.
​
Syksyllä 2016 ja keväällä 2017 toteutettujen kurssien pohjalta laadittiin Suomea suomalaisten puolisoille – ohjaajan ja opettaja opas, joka sisältää vinkkejä suomalaisten puolisoille tarkoitettujen suomen kielen kurssien toteuttamiseen, rungon kurssin teemoista ja sisällöistä, sekä runsaasti materiaalia ja harjoituksia kurssilla hyödynnettäväksi. Oppaan materiaaleja ja vinkkejä voi hyödyntää myös muilla kursseilla sekä tietenkin suomen kieltä vasta opettelevan puolison kielen tukemisessa.

Familian julkaisema Suomea suomalaisten puolisoille: ohjaajan ja opettajan opas (40 sivua) on tuotettu osana Koneen Säätiön rahoittamaa hanketta. Hankkeen aikana toteutettiin kaksi suomalaisten ulkomailta muuttaneille puolisoille tarkoitettua suomen kielen kurssia, joista saatuja kokemuksia hyödynnetään oppaassa. Opas sisältää vinkkejä suomalaisten puolisoille tarkoitettujen suomen kielen kurssien toteuttamiseen, rungon kurssin teemoista ja sisällöistä, sekä runsaasti materiaalia ja harjoituksia kurssilla hyödynnettäväksi. (PDF)

​Suomen kielen opettaja Hanna Nikkasella on kahdentoista vuoden kokemus Familian suomen kielen kursseilla ja kotoutumiskoulutuksissa opettamisesta sekä omakohtaista kokemusta parisuhteesta, jossa toinen vasta opettelee suomen kieltä. Työssään hän on nähnyt paljon suomalaisten ulkomailta muuttaneita puolisoita, jotka hyötyisivät suomen kieltä osaavan puolisonsa tuesta, jos he vain sitä saisivat. Hän kuitenkin ymmärtää myös suomenkielisten puolisoiden turhautumisen. Kysyimme Hannalta, mistä oikein kiikastaa, ja miten suomalaiset puolisot voisivat tukea suomen kieltä vasta opettelevan kumppaninsa edistymistä.

Hannan mukaan kielen oppii paljon nopeammin, jos sitä pääsee kotona käyttämään esimerkiksi suomalaisen puolison kanssa. Välillä hän kuitenkin törmää suomalaisten puolisoiden asenteisiin. ”He voivat kokea, ettei tämä minun hommani ole, ja että kurssilla se kieli pitäisi oppia.” Jos kieltä opiskellaan kurssilla muutama tunti päivässä, on selvää, ettei siinä ajassa ehdi päästä alkeita pidemmälle. Sisälle yhteiskuntaan ja työn syrjään voi päästä kuitenkin nopeastikin, jos kieltä pääsee harjoittelemaan kurssilla opiskelun lisäksi ihan käytännössä. Kaikilla tällaista etua ei kotona ole, ja usein on vaikeaa löytää suomenkielisiä keskustelukumppaneita muualta.

Miksi sitten kielen opettelua puolison kanssa ei hyödynnetä enemmän? Jokainen, joka on tutustunut uuteen ihmiseen jollain tietyllä kielellä, tietää miten vaikeaa on muuttaa yhteistä kieltä. Monella pariskunnalla esimerkiksi englanti on se yhteinen vahva kieli. Jos vaihdetaan vaikkapa suomeen, jota toinen puhuu äidinkielenään ja toinen vasta opettelee, toinen osapuoli nousee väkisinkin vahvempaan asemaan. Kyse on pitkälti tottumuksesta ja yhteisestä sopimuksesta. ”Suhteessa jokin muuttuu, kun kieli vaihtuu” Hanna pohtii.

Toinen syy on yleinen harhakäsitys, että kieli pitäisi vaihtaa saman tien kokonaan. ”Eihän sen näin tarvitse olla, suomen kieltä voi ihan hyvin alkaa pikkuhiljaa ujuttamaan sinne totutun kielen sekaan”, Hanna opastaa. ”Vähävähältä fraaseja ja sanoja. Ei heti tarvitse alkaa käydä maailmoja syleileviä filosofisia keskusteluja suomeksi, koska toisen kielitaito ei vielä riitä sellaiseen. Se voi kuitenkin hyvin riittää kauppalistan tekemiseen tai illan suunnitelmista sopimiseen. Ja jos kerta kaikkiaan tulee tilanne, ettei suomella pärjätä, niin ei sitä tarvitse väkisin yrittää. Sitten voidaan palata siihen kieleen, mitä on totuttu käyttämään.”

Kynnystä ei siis kannata nostaa liian korkealle, ja ajatella, että siirrymme puhumaan suomea sitten, kun kielitaito on kurssilla otettu haltuun. Uutta kieltä kannattaa harjoitella silloin kun kummallakin on hyvä mieli ja hetki on sopiva. Kenenkään etua ei palvele se, että hampaat irvessä yritetään pärjätä suomella, vaikka kiukuttaa kovasti ja riitakin alkaa olla jo käsillä. ”Koskaan ei muuten pitäisi riidellä suomeksi, koska silloin toinen on ainakin paljon vahvemmassa asemassa”, Hanna muistuttaa.
​
Miten puolisona sitten voisi tukea uutta kieltä opettelevaa kumppaniaan? On tärkeää tiedostaa, että kielen oppiminen on aikaa vievä prosessi, joka vie jokaisella yksilöllisen ajan. Jotkut oppivat nopeasti, ja toiset eivät opi kieltä kunnolla koskaan. Kyse on vuosista, kun puhutaan sellaisen kielitaidon saavuttamisesta, jossa äidinkielisen puhujan ei tarvitse mukauttaa omaa puhettaan, vaan hän voi puhua tavallisella nopeudella ja käyttää kaikkia ilmaisuja miettimättä, ymmärtääkö toinen niitä. Tässä tarvitaan kärsivällisyyttä ja huomion kiinnittämistä myös omaan puhetapaan.

Huojentava tieto suomalaisille puolisoille on, että heidän ei edes tarvitse tietää verbityypeistä, partitiiveista ja astevaihteluista, joista kurssilla puhutaan, vaan opettajalta voi kysyä niihin liittyviä kysymyksiä. Yhtä lailla tärkeä on ottaa haltuun puhekieli, johon opiskelija kurssin ulkopuolella väistämättä törmää. Nämä kaksi erilaista puolta tukevat toisiaan kokonaisvaltaisessa kielen oppimisessa, eikä kumpaakaan pidä vähätellä.

Hanna muistuttaa, että suomalainen puoliso on tärkeä voimavara kielen oppimisessa muutenkin kuin keskustelukumppanina. Yhteiskuntaan ja kulttuuriin pääsee paljon helpommin sisään suomalaisen puolison kautta, jolla yleensä on tuttavapiiriä ja sukua. Tällöin tutuksi tulevat sellaisetkin asiat joihin ilman mitään suomalaisia kontakteja ei törmäisi. Suomalaisesta puolisosta on siis apua muutenkin, vaikka kielen opiskelu yhdessä osoittautuisikin haastavaksi. ”Sitä joutuu pakostakin sinne karjalanpiirakoiden maailmaan”, Hanna naurahtaa.

Tässä vielä ne tärkeimmät vinkit:

• Kielen puhumisessa ja käyttämisessä ei tarvitse olla niin ehdoton. Puhukaa suomea juuri sen verran kuin hyvältä tuntuu ja mihin toinen pystyy. Pikkuhiljaa vähän lisää ja lisää.
• Suomalainen puoliso voi yrittää kuvitella itseään puolisonsa asemaan tämän kotimaassa ja miettiä, miten itse toivoisi, että puoliso voisi auttaa kielen omaksumisessa, jos osat olisivat toisin päin.
• Vasta-alkaja ei tunnista vielä kielen eri tyylejä. Ilmaisut ja sanat, jotka sopivat äidinkielenään suomea puhuvan suuhun, voivat kuulostaa erikoiselta, karskilta tai hassulta vasta kieltä opettelevan puhetapaan. Hurjimpana esimerkkinä kirosanat!
• Suhtautukaa kieleen rennosti. Kielen oppimisesta ei kannata tehdä työlästä ja vaativaa projektia, jossa ollaan jaksamisen äärirajoilla, vaan keskittyä niihin mahdollisuuksiin, joita arjessa tulee luontevasti vastaan.
• Jokainen pari on omanlaisensa, joten kukin voi omaksua sen itselleen ominaisimman tavan oppia yhdessä uutta kieltä. Tärkeintä on, että jaksaa yrittää.

(Mina Iranta, suunnittelija, Familia ry)
​
Lisää aiheesta:

• ​Selkokeskuksen 10 vinkkiä selkokielen puhumiseen
• Familian suomen kielen kurssit suomalaisten puolisoille​

​​Kaksikulttuurinen Suomi 100 – katsaus kahden kulttuurin suomalaisuuteen ja Familian Duo-toimintaan raportissa luodaan katsaus Familian Duo-hankkeiden (2008–2012 ja 2013–2016) toimintaan
sekä vuoden 2017 alussa alkaneeseen Familian pysyvään Duo-toimintaan.

Lyhyistä artikkeleista koostuvassa raportissa valotetaan Duo-toiminnan eri puolia – vertaisuutta, vapaaehtoisuutta, vanhempainvalmennusta ja vaikuttamista – sekä kerrotaan siitä, keitä kahden kulttuurin perheet ja suomalaiset oikein ovat.  Raportti julkaistiin ​YK:n kansainvälisenä perheiden päivänä 15.5.2017 Kaksikulttuurinen Suomi 100 -seminaarin yhteydessä (lue lisää seminaarista alempana).

(Hanna Kinnunen, viestintäsuunnittelija, Familia ry)

Suomen täyttäessä sata vuotta on tärkeätä sanoa ääneen se, että Suomi on aina ollut, ja tulee aina olemaan kansainvälinen ja monikulttuurinen. Kansainvälisenä perheiden päivänä 15.5. Familian Kaksikulttuurinen Suomi 100 -seminaari kokosi asiantuntijoita ja vaikuttajia keskustelemaan kansainvälistyvästä Suomesta kahden kulttuurin perheiden näkökulmasta. Perheiden hyvinvointi, ja se miten kasvatamme lapsemme nyt, vaikuttaa siihen, miten erilaiset ihmiset ja monikulttuurisuus kohdataan Suomessa tulevaisuudessa, ja siihen, miten suomalaisuus määritellään.

​Kahden kulttuurin perheistä puhuminen on tärkeää: seminaarin puhujat ja osallistujat nostivat esiin omia kokemuksiaan, lastensa kokemuksia, tai läheistensä kertomuksia siitä, millaista Suomessa on elää kaksikulttuurisena. Joukossa oli hauskoja kertomuksia siitä, miten eri kulttuuritaustat voivat aiheuttaa huvittavia väärinymmärryksiä, mutta myös kertomuksia vaikeista tilanteista, joissa kukaan ei noussut puolustamaan rasismilta tai syrjinnältä. Hauskat - tai sydäntä särkevät - anekdootit siitä miten erilaisuus ja moninaisuus kohdataan kertovat kahden kulttuurin perheiden arjesta.

Erilaiset monimuotoiset perheet, niiden joukossa myös kahden kulttuurin perheet, ovat kasvava ja yhä näkyvämpi osa neuvoloiden, päivähoidon, koulun ja muiden erilaisten palveluntarjoajien asiakaskuntaa. Eri alojen ammattilaisten ja henkilöstön osaamisvaatimukset ovat muuttuneet ajan kuluessa ja asiakaskunnan monipuolistuessa.  

Kahden kulttuurin perheen kohtaaminen esimerkiksi neuvolan asiakkaana ei välttämättä poikkea mitenkään muista kohtaamistilanteista. Kahden kulttuurin perheet hakevat neuvolasta samaa tietoa ja tukea kuin muutkin perheet, eivätkä he tarvitse sitä lähtökohtaisesti enempää kuin muutkaan. Perheillä on kuitenkin omat erityispiirteensä, jotka pitää ottaa huomioon, jotta perheet saavat sellaista palvelua kun he tarvitsevat.

Kulttuurienvälisiä vuorovaikutustilanteita ja asiakaskohtaamisia voidaan tarkastella esimerkiksi henkilökunnan kulttuurienvälisen kompetenssin tai transnationaalisen osaamisen näkökulmasta. Transnationaalinen (kulttuurienvälinen) osaaminen muodostuu erilaisista osa-alueista, joita ovat:

• Analyyttinen osaaminen, eli kyky etsiä tietoa ja ymmärtää sen merkitys asiakaskohtaamisissa
  
• Emotionaalinen osaaminen, eli kyky havainnoida ja olla aidosti kiinnostunut asioista ja ihmisistä
  
• Luova osaaminen, eli taito soveltaa tietoa erilaisiin tilanteisiin
  
• Viestinnällinen osaaminen, eli kyky kommunikointiin ja (kulttuurienväliseen) vuorovaikutukseen
  
• Toiminnallinen osaaminen, eli kaikki edellä mainitut taidot yhdistettynä henkilökohtaisiin ominaisuuksiin ja ammattitaitoon ja -osaamiseen

Kahden kulttuurin perheiden kohtaamisessa erityisesti luovuus ja tiedon soveltamistaidot ovat todella tärkeitä. Kahden kulttuurin perheet eivät ole täysin kantasuomalaisia, mutta eivät usein myöskään täysin maahanmuuttajia. Suomalaisen puolisona maahan muuttaneella on esimerkiksi lähtökohtaisesti usein paremmat edellytykset omaksua tietoa Suomesta, oppia kieltä ja verkostoitua verrattuna moniin muihin maahanmuuttajiin, eikä heillä välttämättä ole suuria kotoutumiseen liittyviä haasteita. Suomalainen puoliso ei kuitenkaan automaattisesti takaa ulkomailta muuttaneen puolison kotoutumista. 

Vaikka mahdolliset kulttuurierot sekä maahanmuuton ja kotoutumisen vaikutukset perheeseen täytyy huomioida myös kahden kulttuurin perheiden kohtaamisessa, niiden perusteella ei pidä olettaa perheellä automaattisesti olevan näihin tekijöihin liittyviä haasteita. Kahden kulttuurin parisuhteessa elävät omaavat usein itse hyvin paljon kulttuurienvälistä osaamista, eivätkä puolisoiden erilaiset kulttuuritaustat siten automaattisesti aiheuta haasteita tai ongelmia parisuhteessa. Parit ovat usein löytäneet luonnollisen ja molempia osapuolia tyydyttävän tavan yhdistää puolia molemmista kulttuureista perheen arjessa. Perheitä kohtaavat ammattilaiset voivat omilla toimintatavoillaan tukea pareja tämän niin kutsutun kolmannen kulttuurin luomisessa. Kahden kulttuurin parille kysymyksen esittäminen muodossa: ”Kuinka teidän perheessä nämä asiat tehdään?” on esimerkiksi parempi kuin kysyä: ” Kuinka sinun (puolison) kulttuurissa toimitaan?”. 

Myös kahden kulttuurin perheet ovat hyvin erilaisia. Koska jokainen tuo kohtaamiseen mukanaan aina myös oman kulttuurisen matkalaukkunsa, esimerkiksi omat arvot, kokemukset, taustan ja persoonan, jokainen kohtaamistilannekin on aina erilainen. Kohtaamisten menestys ei myöskään voi olla kiinni pelkästään tiedosta ja osaamisesta, sillä kukaan ei voi osata kaikkia maailman kieliä tai kulttuureja. Kulttuurien (ja ihmisten) välisten kohtaamisten suurin haaste ei olekaan itselle vieraiden kulttuurien tuntemus vaan oman kulttuurin tunteminen ja sen vaikutuksen tiedostaminen omassa ajattelussa, käyttäytymisessä ja toiminnassa (Nancy Adler).

(Tanja Del Angel)

Lähteet:

• Kerkkänen, H. (2015) Maahanmuuttaneiden miesten muuttuvat roolit ja kotoutumisen kaksisuuntaisuus
  
• Sainola-Rodriguez, K. (2009) Transnationaalinen osaaminen. Uusi terveydenhuoltohenkilöstön osaamisvaatimus (PDF) Väitöskirja. Kuopion yliopisto.

Duossa on kehitetty kahden kulttuurin perheiden vapaaehtois- ja vertaistoimintaa hyödyntämällä monipuolisesti netin tarjoamia mahdollisuuksia. Vuodesta 2013 lähtien olemme järjestäneet yhdessä yhteistyökumppaneidemme kanssa netissä muun muassa vertaisryhmiä, chatteja, luentoja, kursseja, vanhempainvalmennusta ja vapaaehtoisten koulutusta. Netin avulla olemme tavoittaneet perheitä myös pääkaupunkiseudun ulkopuolelta. 

Tänä vuonna Duon ryhmätoiminta levisi myös muualle Suomeen, kun ensimmäinen kasvokkain tapaava Äiti & vauva -ryhmä järjestettiin Lohjalla ja Jyväskylässä starttasivat monikielisille perheille suunnatut brunssit, kiitos netissä koulutettujen aktiivisten vapaaehtoisten. Lohjalla järjestetty Duo Äiti & vauva  -ryhmä oli erittäin onnistunut pilotti, joka pääsi paikallisiin uutisiin, ja ryhmästä saadut positiiviset kokemukset aktivoivat ryhmäläisiä järjestämään toimintaa kahden kulttuurin perheille Lohjalla myös tulevaisuudessa. 

Netti on tuonut monia uusia mahdollisuuksia vapaaehtois- ja vertaistoiminnalle. Tieto toiminnasta välittyy nopeasti ja toimintaan osallistujien on helppo halutessaan pitää yhteyttä toisiinsa myös eri puolilta Suomea esimerkiksi Facebook -ryhmissä. Lähes kaikki Duon Äiti & vauva -ryhmät ovat perustaneet omia Facebook -ryhmiä yhteydenpidon ylläpitämiseksi ja yhteisten tapaamisten järjestämiseksi ryhmien päättymisen jälkeen. Vaikka osa ryhmäläisistä olisi muuttanut kauaskin, ei yhteydenpidon ole silti tarvinnut katketa ja esimerkiksi ryhmästä saatujen ystävien kuulumisia ja lasten kasvua on voinut edelleen seurata netissä. Nettitoiminnassa on paljon hyviä puolia verrattuna kasvokkain järjestettävään toimintaan. Netti ei vaadi tiloja ja nettitoimintaan voi osallistua lähes mistä vain. Netin avulla voi tavoittaa aktiivisia vapaaehtoisia ympäri Suomen. Duon vapaaehtoiset ovatkin ohjanneet nettitoimintaa myös ulkomailta käsin. 

Vaikka netti tarjoaakin monia hyötyjä ja mahdollisuuksia vapaaehtois- ja vertaistoiminnassa, liittyy siihen myös omia haasteita. Vapaaehtoisten koordinointi ja motivoiminen netin välityksellä on haastavampaa silloin, kun vapaaehtoisia ei välttämättä tapaa ollenkaan kasvotusten. Toiminnan järjestämisen kannalta on tärkeää pysyä ajan hermoilla ja seurata aktiivisesti sosiaalisen median ja tietotekniikan eri sovellusten kehittymistä. Nettitoiminnassa normaalit ryhmätoiminnan ja -dynamiikan lainalaisuudet eivät sellaisenaan päde, vaan yhteenkuuluvuus, turvallisuus ja ryhmäläisten väliset suhteet kehittyvät eri tavoin kuin kasvokkain tapaavissa ryhmissä.  Mahdollisuus toimia netissä nimettömänä voi olla sekä hyvä että huono asia. Netti ei tietenkään korvaa täysin kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta, jonka merkitystä vertaistoiminnassa ei saa unohtaa. Netti on kuitenkin vapaaehtois- ja vertaistoiminnassa oivallinen ja välttämätönkin apuväline, sillä sen käyttö ja hyödyntäminen lisääntyvät väistämättä myös järjestötoiminnassa. Duon vapaaehtoisten nettikoulutukseen osallistuneiden vapaaehtoisten sanoin: 

Innostus tämän julkaisun kirjoittamiseen sai alkunsa Monikulttuuriyhdistys Familia Club ry:n ja Duo-hankkeen (Duo kahden kulttuurin perheille) kesällä 2014 toteutetusta, äidinkielen rekisteröintiin liittyvästä kyselystä. Kyselyn taustalla vaikutti käsitys siitä, että nykykäytäntö vain yhden äidinkielen rekisteröintimahdollisuudesta on ongelmallinen sekä kaksikielisten henkilöiden, että niiden perheiden näkökulmasta, joissa vanhemmat puhuvat eri äidinkieliä lapsilleen. Kyselyllä haluttiin selvittää, miten nykyinen menettely koetaan erityisesti kahden kulttuurin perheiden näkökulmasta tarkasteltuna. Julkaisun tavoitteena on synnyttää ja edistää keskustelua mahdollisuudesta ja tarpeesta muuttaa nykyistä yhden äidinkielen rekisteröintikäytäntöä siten, että väestörekisteriin voisi halutessaan rekisteröidä useamman äidinkielen.

Kahden kulttuurin lapsi on enemmän kuin osiensa summa
Suomessa asuu noin 70 000 kahden kulttuurin perhettä ja kahden kulttuurin perheiden määrä on kolminkertaistunut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Kahden kulttuurin perheellä tarkoitetaan perhettä, jonka puolisot ovat kotoisin eri maista, esimerkiksi äiti Suomesta ja isä Meksikosta. Kahden kulttuurin perheissä kasvaa kymmeniä tuhansia kahden kulttuurin suomalaisia lapsia. 

Kahden kulttuurin perheessä kasvava lapsi saa identiteettinsä rakennusaineiksi molempien vanhempiensa kulttuuritaustat, mutta jokaisessa lapsessa on myös paljon jotain täysin omaa. Perimä, geenit, ulkonäkö tai ympäristön odotukset eivät määritä kaksikulttuurisen lapsen identiteettiä, vaan hän on enemmän kuin osiensa summa. 

Lapsen identiteetti kehittyy vertailun kautta. Lapsi vertaa itseään vanhempiinsa ja muihin lähellä oleviin ihmisiin, esimerkiksi sisaruksiin, isovanhempiin, ystäviin ja luokkakavereihin. Vertailun kautta lapsi oppii samankaltaisuudesta ja erilaisuudesta sekä omasta identiteetistään.  Myös se, kuinka muut suhtautuvat lapseen ja millaista palautetta lapsi muilta saa, vaikuttaa identiteetin kehittymiseen. Identiteetin etsintävaiheeseen kuuluvat myös kokeilut. Lapsi kokeilee vaihtoehtoja ja kaksikulttuurisen identiteettinsä eri puolia – tilanteesta ja ikävaiheesta riippuen. Lapsi saattaa esimerkiksi korostaa kulttuuri-identiteettinsä toista puolta ja vähätellä toista. 

Kaksikulttuurisen lapsen elämässä vanhempien erilaiset taustat näkyvät luonnollisella tavalla. On tärkeää, että lapsen rikas kulttuuritausta huomioidaan myönteisesti myös koulussa ja että lapsi saa halutessaan tuoda esille molempien vanhempiensa kulttuuria: kieltä, tapoja ja leikkejä. 

Kaksikulttuurista lasta ei voi määritellä hänen ulkonäkönsä, ihonvärinsä tai kielitaitonsa perusteella, vaan jokainen lapsi on omanlaisensa yksilö. On hyvä muistaa, etteivät kahden kulttuurin lapset ole maahanmuuttajataustaisia lapsia, vaikka toinen heidän vanhemmistaan onkin. Kahden kulttuurin lapset luovivat parhaimmillaan luontevasti eri kielten ja kulttuurien välissä, ja voivat siten myönteisinä esimerkkeinä myös toisille lapsille.

Kaksikielisyys on rikkaus
Kahden kulttuurin perheessä lapsella on usein vähintään kaksi kotikieltä, joita hän käyttää aktiivisesti kommunikoidessaan vanhempiensa kanssa. Kieli on avain kulttuurien tuntemukseen sekä omien juurien ymmärtämiseen. Kaksikielisyys on rikkaus, jonka lapsi perii vanhemmiltaan. Vanhempiensa kielten kautta lapsi yhdistyy vanhempien kulttuureihin ja oppii ymmärtämään vanhempiaan ja eri kulttuurien ajattelu- ja toimintatapoja. Kaksikielisyys luo parhaat edellytykset lapsen hyvälle ja läheiselle suhteelle molempiin vanhempiin ja sukulaisiin sekä tukee lapsen tasapainoista ja kokonaisvaltaista kehitystä. Lasten kaksikielisyyden tukemisessa on keskeistä osoittaa molempien äidinkielten sosiaalinen ulottuvuus ja merkitys lapsen arjessa. Vain siten kielestä muodostuu osa lapsen identiteettiä.

Vanhempien äidinkielet ovat parhaimmillaan luonnollisesti läsnä lapsen elämässä, ja lapsella on tarve ja monipuoliset mahdollisuudet käyttää kieliä jokapäiväisissä sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa. Lapsen toisen vanhemman äidinkieli jää kuitenkin helposti heikomman kielen asemaan erityisesti silloin, kun toinen vanhemmista puhuu äidinkielenään enemmistökieltä. On yleistä, että ympäristön puhuma kieli kehittyy kaksikielisen lapsen vahvemmaksi kieleksi ja vähemmistöön kuuluva kieli tarvitsee erityishuomiota ja perheen ulkopuolista tukea.

Vanhemmat ovat lapsen tärkeimmät opettajat ja avainasemassa kielen välittäjinä ja rikastajina. Jotta lapsen kielitaito kehittyy rikkaaksi ja monipuoliseksi, tarvitsee lapsi syyn molempien kieltensä käyttöön ja runsaasti virikkeitä molempien vanhempiensa kielillä. Virikkeiden tarjoaminen kodin ulkopuolella on erityisen tärkeää lapsen heikomman kielen tukemiseksi.

Vinkkejä ammattilaisille kahden kulttuurin lapsen tukemiseen koulussa

• Kohtele jokaista lasta yksilönä, mutta huomioi myönteisesti myös lapsen kieli- ja kulttuuritausta.
  
• Tue lapsen identiteetin rakentamista ja ole avoin lapsen kokemuksille. Muista myös, ettei lapsen identiteettiä voi päätellä hänen taustastaan tai ulkonäöstään.
  
• Ole kiinnostunut lapsen toisesta äidinkielestä ja kulttuurista, ja anna lapselle mahdollisuus olla niistä ylpeä. 
  
• Luo lapselle mahdollisuuksia hyödyntää rikasta taustaansa ja kielitaitoaan koulussa esimerkiksi kirjojen, leikkien, pelien, elokuvien ja musiikin avulla. 
  
• Ole sensitiivinen lapsen tarpeille ja toiveille. Lapsi ei välttämättä halua korostaa erilaisuuttaan tai hän voi kieltäytyä puhumasta toista kotikieltään kodin ulkopuolella.
  
• Huomioi, että myös kotimaista kieltä täydellisesti puhuva kaksikielinen lapsi tarvitsee tukea toisen kotikielen kehittymisessä.
  
• Jos mahdollista, suunnitelkaa koulussa vieraan kielen opetustarjonta siten, että se tukee lapsen toisen kotikielen oppimista.
  
• Kannusta lapsen vanhempia käyttämään kotona omia äidinkieliään ja siirtämään lapsille kummankin vanhemman kulttuuriperintöä. 
  

(Projektipäällikkö Hanna Kinnunen ja projektikoordinaattori Tanja del Angel, Duo)

Suomessa asuu arviolta noin 87 000 alaikäistä (0-17-v) lasta, joiden vanhemmista toinen on syntynyt muualla kuin Suomessa. Luku on noin 8% kaikista alaikäisistä lapsista (Tilastokeskus 2011). Emme siis puhu aivan pienestä joukosta. Kaksikielisten ja -kulttuuristen lasten lukumäärä kasvaakin kiihtyvällä vauhdilla. Kaksikielisten lasten lukumäärää ei tiedetä tarkasti, koska väestörekisteriin voi tällä hetkellä rekisteröidä vain yhden äidinkielen.

Monikulttuurinen varhaiskasvatus on jo pitkään huomioinut maahan muuttaneiden perheiden eritystuen tarpeet päivähoidossa. Valitettavan usein monikulttuurisen varhaiskasvatuksen hyviä menetelmiä sovelletaan kuitenkin käytännössä vain sellaisiin lapsiin, jotka puhuvat äidinkielenään jotakin muuta kuin suomea tai ruotsia. Kaksikulttuurista ja -kielistä lasta, joka puhuu sujuvasti kotimaista kieltä, ei välttämättä edes mielletä monikulttuuriseksi. Tämä asia on tullut esille muun muassa Duon vieraillessa varhaiskasvatusalan ammattilaisille suunnatuissa tapaamisissa ja koulutuksissa. 

Myös kaksikielisen ja -kulttuurisen lapsen ja perheen tukeminen on tärkeää huolimatta puhutuista äidinkielistä. Varhaiskasvatuksella on lapsen elämässä merkittävä rooli myös kielten oppimisen näkökulmasta. Päiväkodin arki on kiireistä, eikä kukaan tietenkään halua lisätä henkilökunnan jo ennestäänkin suurta työmäärää. Kahden kulttuurin lapsen huomioimisen ei tarvitse lisätä lastenhoitajien työtaakkaa. Yleensä pienet asenteen muutokset ja arvostusta osoittavat eleet ja toimenpiteet riittävät. 

Duo ja varhaiskasvatusalan ammattilaiset ovat yhteistyössä tehneet käytännönläheisen vinkkilistan siitä, miten kaksikielistä ja -kulttuurista lasta voisi tukea päiväkodin arjessa. Vinkkilistan tarkoitus on antaa ideoita kahden kulttuurin kodin ja päiväkodin välisen yhteistyön vahvistamiseen. Kaikkea ei tietenkään voi eikä tarvitse sellaisenaan toteuttaa. Tukemisen tarve ja mahdollisuudet riippuvat päiväkodin resursseista, ryhmien luonteesta ja vanhempien toiveista. Tärkeintä on, että toiminta sopii luontevasti päiväkodin arkeen ja tukee perheen ja päiväkodin välistä kasvatuskumppanuutta.

(Duo)

• Lue Vinkkejä kaksikulttuurisen ja -kielisen lapsen tukemiseen päivähoidossa (PDF)
  

”Rakkautta ja vanhemmuutta kahden kulttuurin perheessä” -opas (36 sivua) on tarkoitettu perheille, joissa suunnitellaan lasta, odotetaan vauvaa tai joissa on pieniä lapsia. Myös kahden kulttuurin perheitä työssään kohtaavat ammattilaiset voivat hyödyntää opasta. Oppaaseen on kerätty perustietoa parisuhteesta, vanhemmuudesta sekä lapsen identiteetistä ja kaksikielisyydestä. 

Oppaassa on myös otteita kaksikulttuuristen perheiden vanhempien ja aikuisten lasten omista kertomuksista. Jokaisen osion lopusta löytyviä kysymyksiä voi pohtia yhdessä puolison kanssa tai itsekseen, ja yhteistä keskustelua voi syventää silloin, kun siihen on aikaa.

Opasta on saatavilla suomen, englannin, espanjan, ranskan, venäjän ja thain kielellä. Voit joko tilata vihkosen tai ladata sen ilmaiseksi netistä. Oppaan tilauslomake ja sähköiset versiot (PDF) löytyvät alta.