Vuonna 1988 perustetun Familia ry:n (ennen Monikulttuuriyhdistys Familia Club ry) toiminnassa on alusta alkaen ollut mukana paljon kahden kulttuurin perheitä. Muun muassa ulkomaan työkomennukselta tai ulkomailta opintojen parista kotiin palaavat perheet havahtuivat siihen, ettei Helsingissä vielä 1980-luvun lopulla ollut paljon kansainvälisille ja monikulttuurisille perheille suunnattua toimintaa. Suomi ja suomalaiset saattoivat myös tuntua vieraalta ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen. Esimerkiksi ulkomailta hankitun kielitaidon ylläpitäminen, uudet kansainväliset ruokamieltymykset ja ulkomaan kaipuu synnyttivät tarvetta jakaa kokemuksia ja viettää aikaa yhdessä toisten samoista asioista kiinnostuneiden kanssa. Näistä tarpeista syntyi oma kansainvälinen yhteisö, Familia. Erityisesti kahden kulttuurin perheille suunnattu toiminta sai alkunsa perheiden lukumäärän nopeasta kasvusta ja heidän omista lähtökohdista ja tarpeista. Familialle oli jo kertynyt paljon hiljaista tietoa perheiden erityispiirteistä ja tuen tarpeesta vuosien varrella, kun vuonna 2008 aika oli viimein otollinen kahden kulttuurin perheille suunnatulle omalle Duo-projektille. Duo-projekti syntyi vastaamaan kahden kulttuurin perheiden tuen tarpeeseen ja kehitti perheille suunnattua vertaistukitoimintaa sekä tuotti tietoa perheiden erityispiirteistä.

​Duo-projektin (Duo – Kaksikulttuuriset perheet tulevaisuuden voimavarana -hanke 2008-2012) päätavoite oli kehittää kahden kulttuurin perheiden hyvinvointia parantavia ja vanhemmuutta vahvistavia toimintamalleja sekä vertaistukeen perustuvia toimintamuotoja yhteistyössä kolmannen ja julkisen sektorin kanssa. Duon ensimmäisellä projektikaudella (2008-2012) luotiin mallit vertaisryhmä- ja vapaaehtoistoiminnalle sekä kahden kulttuurin perheiden perhevalmennukselle. Toiminta koostui vertaistukeen perustuvasta vapaaehtoisten ohjaamasta ryhmätoiminnasta, kuten keskusteluryhmistä, Äiti & vauva -ryhmistä, vapaaehtoisten koulutuksista ja kahden kulttuurin perheiden täydentävästä perhevalmennuksesta. Toiminnalla haluttiin vahvistaa perheiden voimavaroja ja sosiaalisia tukiverkostoja sekä tukea parisuhdetta ja vanhemmuutta luomalla mahdollisuuksia vertaistukeen sekä hyvien käytäntöjen ja kokemusten jakamisen toisten parien ja perheiden kanssa. Lisäksi projektissa kerättiin tietoa kahden kulttuurin perheistä ja parannettiin eri ammattiryhmien valmiuksia tunnistaa kahden kulttuurin perheiden erityispiirteitä ja kohdata heitä työssään. Kohderyhmän luonteen ja maantieteellisen sijoittumisen huomioon ottaen Duo-projektin ensimmäisellä kaudella toiminta suunnattiin pääkaupunkiseudulla asuville kahden kulttuurin pareille ja lapsiperheille.

Duon toisella projektikaudella (2013-2016) hyödynnettiin projektin ensimmäisen kauden aikana kertynyttä kokemusta ja asiantuntemusta. Duon ensimmäinen projektikausi oli osoittanut toiminnan hyödyllisyyden ja vertaistuen tarpeen myös muualla kuin pääkaupunkiseudulla asuvien kahden kulttuurin perheiden keskuudessa. Perheiden lukumäärä oli edelleen nopeassa kasvussa ja tarve toiminnan valtakunnallistamiselle oli lisääntynyt, sillä 70 % perheistä asui pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Duon toisella projektikaudella kahden kulttuurin perheille suunnattu vapaaehtois- ja vertaistoiminta sekä vanhempainvalmennus monipuolistuivat ja ne valtakunnallistettiin hyödyntämällä monipuolisesti helppokäyttöisiä matalan kynnyksen verkkopalveluita, sosiaalista mediaa ja yhteistyöverkostoja. Lisäksi projektissa tuotettiin tietoa kahden kulttuurin perheistä ja parannettiin tiedon saatavuutta keräämällä ja kokoamalla tietoa sähköiseen tietopankkiin. ​

Kahden kulttuurin perheiden määrä Suomessa on kolminkertaistunut kahdessa vuosikymmenessä ja he ovat muodostuneet yhä suuremmaksi, näkyvämmäksi ja pysyväksi osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Duo-projektin alkaessa vuoden 2008 alussa Suomessa asui noin 52 000 kahden kulttuurin perhettä. Projektin päättyessä vuoden 2016 lopussa Suomessa asui viimeisimmän tilastotiedon mukaan reilusti yli 73 000 kahden kulttuurin paria ja perhettä, joissa lähipiiri mukaan lukien elää arviolta yli 300 000 aikuista ja lasta, mikä on verrattavissa esimerkiksi ruotsinkielisen väestön määrään Suomessa.  Lukumäärän kasvun myötä perheiden kohtaaminen yhteiskunnan eri osa-alueilla ja ammattiryhmissä on lisääntynyt. Kahden kulttuurin perheillä on omat erityistarpeensa, joihin kantasuomalaisille ja maahanmuuttajaperheille suunnattu toiminta ja palvelut eivät yksin vastaa.

Kahden kulttuurin perheet eivät ole täysin kantasuomalaisia, mutta eivät usein myöskään täysin maahanmuuttajia ja perheet tarvitsevat heidän erityispiirteensä huomioivaa tukea. Kahden kulttuurin perheet ovat ikärakenteeltaan nuorempia kuin suomalaiset perheet keskimäärin ja noin puolet kahden kulttuurin perheistä on lapsiperheitä. Vertaistuen ja sosiaalisten tukiverkostojen tarve ja merkitys korostuvat silloin, kun perheeseen syntyy lapsi.  Viimeistään perheellistymisen myötä kahden kulttuurin perheen vanhempien täytyy sovittaa yhteen omat odotukset ja perhekäsitykset, kasvatusnäkemykset ja vanhemmuuden mallit, jotka voivat muodostua vanhempien erilaisista perinteistä, arvoista, maailmankatsomuksista tai uskonnoista. Perheet voivat kohdata myös sukulaisten, ystävien, ammattilaisten ja yhteisön heihin kohdistamia ennakkoluuloja. Kahden kulttuurin perheessä vanhemmat puhuvat lähes aina eri äidinkieliä, joten vanhempien on löydettävä oma tapansa tukea lapsen kahden kulttuurin identiteettiä ja kaksikielisyyttä. 

​Perheiden erityispiirteisiin kuuluu se, että ainakin toinen puolisoista asuu aina kotimaansa ulkopuolella riippumatta siitä, mihin maahan perhe asettuu. Suomalaisen puolisona maahan muuttaneella on usein lähtökohtaisesti paremmat edellytykset omaksua tietoa Suomesta, oppia kieltä ja verkostoitua verrattuna moniin muihin maahanmuuttajiin, eikä heillä välttämättä ole suuria kotoutumiseen liittyviä haasteita. Yhteistä kaikille ulkomaalaistaustaisille puolisoille on kuitenkin se, että tärkeimpänä ja joskus myös ainoana tukena toimii suomalainen kumppani. Suomalainen puoliso ei kuitenkaan automaattisesti takaa ulkomailta muuttaneen puolison menestyksekästä kotoutumista, vaikka näin usein ajatellaankin. Parhaimmillaan suomalaiset puolisot ovat tärkeä voimavara kotoutumisessa, mutta myös he tarvitsevat tukea. Kotoutuminen vaikuttaa välillisesti myös suomalaiseen puolisoon ja perheen lapsiin, mikä jää ammattilaisilta usein huomioimatta. Vaikka mahdolliset kulttuurierot sekä maahanmuuton ja kotoutumisen vaikutukset perheeseen täytyy huomioida myös kahden kulttuurin perheiden kohtaamisessa, vaikutukset ovat jokaisen perheen kohdalla erilaisia. Ulkomaalaistaustaisen puolison tarve tukeen ja suomalaisen puolison mahdollisuus olla tukena vaihtelevat erilaisten taustojen ja elämäntilanteiden mukaan.

Myös kahden kulttuurin perheet ovat monimuotoisia ja jokaisen perheen tilanne on ainutlaatuinen. Kahden kulttuurin perheiden joukossa on paljon esimerkiksi ero-, yksinhuoltaja- sateenkaari- ja uusperheitä omine erityispiirteineen. Maahanmuuton kasvaessa, yhteiskunnan muuttuessa ja kahden kulttuurin perheiden lukumäärän lisääntyessä myös ilmiöt ja haasteet monipuolistuvat ja tarve tiedolle sekä kohdennetuille palveluille ja tuelle lisääntyy. Kahden kulttuurin lasten identiteetin ja monikielisyyden tukemisesta, eroperheistä, kahden kulttuurin nuorista, isovanhemmuudesta sekä esim. Suomeen turvapaikanhakijana tulleiden muodostamista kahden kulttuurin parisuhteista tiedetään vielä suhteellisen vähän. Kahden kulttuurin perheille suunnatun toiminnan ja palveluiden järjestäminen ja kehittäminen, edunvalvonta ja vaikuttaminen sekä perheitä koskevan tiedon ja asiantuntemuksen lisääminen jatkuvat Duo-projektin päätyttyä osana Familia ry:n perustoimintaa ja erityisosaamista. Tulevaisuudessa Familia ry vahvistaa rooliaan erityisesti valtakunnallisena kahden kulttuurin perheiden toiminnan järjestäjänä, asiantuntijana, edunvalvojana ja tukijana. 

(Tanja del Angel, suunnittelija, Familia ry)

Kirjoitus on julkaistu alunperin Kaksikulttuurinen Suomi 100 - katsaus  kahden kulttuurin suomalaisuuteen ja Familian Duo-toimintaan (PDF) raportissa toukokuussa 2017.

​Teija Kanerva-Mbengue kartoitti kurssin tarpeellisuutta opinnäytetyössään Suomen kielen ja vertaistuen merkitys maahan muuttaneille puolisoille - Familia ry:n ”Suomea suomalaisten puolisoille” -pilottikurssin käynnistäminen. Suomalaisten ulkomailta muuttaneiden puolisoiden haastattelujen perusteella näytti siltä, että puolisoille räätälöidyille kursseille olisi tarvetta. Vertaistuki koettiin merkitykselliseksi ja suomen kielen opiskelu nähtiin tärkeänä kotoutumisen kannalta. Haastateltavien mukaan näiden kahden asian yhdistäminen olisi hyvä asia.

Koneen säätiön tuella Familia käynnisti ensimmäisen Suomea suomalaisten puolisoille -kurssin syksyllä 2016. Suomen kielen opiskelua kurssilla oli kaksi kertaa viikossa, 1,5 tuntia kerrallaan. Kurssin ajaksi järjestettiin lastenhoito. Lisäksi kurssiin kuului vertaistapaamisia, joihin osallistuivat myös suomalaiset puolisot. Tapaamisissa muun muassa keskusteltiin suomalaisten puolisoiden keinoista tukea puolisonsa suomen kielen oppimista, sekä tietenkin tutustuttiin ja vietettiin mukavaa aikaa yhdessä.
​
Syksyllä 2016 ja keväällä 2017 toteutettujen kurssien pohjalta laadittiin Suomea suomalaisten puolisoille – ohjaajan ja opettaja opas, joka sisältää vinkkejä suomalaisten puolisoille tarkoitettujen suomen kielen kurssien toteuttamiseen, rungon kurssin teemoista ja sisällöistä, sekä runsaasti materiaalia ja harjoituksia kurssilla hyödynnettäväksi. Oppaan materiaaleja ja vinkkejä voi hyödyntää myös muilla kursseilla sekä tietenkin suomen kieltä vasta opettelevan puolison kielen tukemisessa.

Näin kirjoittaa nimimerkki Putri omakohtaisessa blogijutussa. Juttu kertoo tämän Taiwanista kotoisin olevan naisen ensimmäisistä kuukausista Suomessa, jonne hän muutti suomalaisen miehensä luokse. Putri on yksi niistä kymmenistä tuhansista rakkaussiirtolaisista, jotka ovat muuttaneet tai jääneet Suomeen pysyvästi rakkauden takia. Maailmalla rakkauden siirtämiä on miljoonia lisää ja heidän määränsä kasvaa jatkuvasti.

Kasvaneen rakkaussiirtolaisuuden taustalla niin Suomessa kuin maailmallakin on useita eri syitä, joista tärkein on se, että koskaan aiemmin ihmisillä ei ole ollut yhtä paljon mahdollisuuksia tavata toisista maista kotoisin olevia ihmisiä. Yleistynyt opiskelu, työskentely ja matkustelu ulkomailla ovat laajentaneet ”rakkauden markkinoita” ja rakkaus muuton motiivina liikuttaa joka vuosi suurta joukkoa ihmisiä.

​Rakkaussiirtolaiset ovat moninainen joukko ihmisiä, mutta maahanmuuton kokemus on yhteinen kaikille. Yhteistä on myös se, että lähes kaikilla rakkauden takia maiden tai mantereiden välillä muuttaneilla uuteen kotimaahan sopeutumisen tärkeimpänä tukena on oma puoliso. Sopeutuminen on kuitenkin jokaisen oma henkilökohtainen prosessi, johon liittyy myös ambivalentteja tunteita ja ristiriitaisia ajatuksia. Isot elämänmuutokset, ne toivotut ja iloisetkin, aiheuttavat aina stressiä, sillä muutokseen liittyy epävarmuus ja tarve sopeutua.

Muutama vuosi sitten valmistuneessa tutkimusraportissani kartoitin suomalaisen puolisona Suomeen muuttaneiden kokemaa maahanmuuttostressiä sekä puolison antamaa sosiaalista tukea. Tutkimusta varten haastattelemani kymmenen ulkomaalaistaustaista puolisoa nimesivät merkittävimmiksi stressin aiheuttajiksi sosiaalisten verkostojen ja itsenäisyyden menettämisen sekä suomen kielen osaamattomuuden. Ensimmäisten kuukausien aikana yksinäisyys ja ystävien puute vaivasivat, kielipuolena oleminen turhautti ja riippuvaisuus puolisosta ärsytti. Samaan aikaan suomalaisen puolison tuki koettiin korvaamattoman tärkeänä sopeutumista helpottavana tekijänä. Pelkkä puolison rakkaus ja tuki eivät kuitenkaan riitä, vaan jokaisen on löydettävä oma paikkansa, oma tarkoituksensa ja omat ystävänsä uudesta kotimaasta. Tämä seikka korostui myös haastateltavieni tarinoissa.

Se, kuinka nopeasti uuteen maahan sopeutuu, riippuu useasta eri tekijästä. Persoonallisuudella, aikaisemmilla kokemuksilla ja niihin liittyvällä interkultuurisella kompetenssilla, kielitaidolla ja läheisten tuella on kaikilla oma vaikutuksensa, eikä oman asenteen merkitystä voi vähätellä. Olisi väärin väittää, että mitä lyhyempi muuttomatka, sen helpompi sopeutua, mutta kotoutumiseen liittyvät haasteet voivat toki joskus selittyä osaltaan myös ”kulttuurieroilla”.

​Tutkimusten mukaan Suomessa asuvat rakkaussiirtolaiset ovat onnellisia niin parisuhteeseensa kuin elämäänsä Suomessa. Suomea pidetään hyvänä ja turvallisena maana asua ja kasvattaa lapsia, eikä suurimmalla osalla pareista ole aktiivisia poismuuttosuunnitelmia. Kulttuurierojen kirjo näyttäytyy puolestaan valtaosin rikkautena, eikä parisuhteessa ilmeneviä ongelmia voikaan sälyttää kulttuurierojen kontolle. Työssäni parisuhdeneuvojana olen nähnyt, että kansainvälisten parien ja suomalaisten parien ristiriitojen taustalla ovat valtaosin samat syyt.

​Läheinen ja rakastava parisuhde sekä puolison tuki, empatia ja ymmärrys, koetaan sopeutumista ja kotoutumista helpottavina tekijöinä. Tutkimukseeni osallistuneet rakkaussiirtolaiset nostivat esille myös oman aktiivisuuden, kärsivällisyyden, myönteisen asenteen ja suomen kielen taidon. Samat asiat toistuivat nyt jo Suomeen hyvin sopeutuneen Putrin blogijutussa, jonka lopussa Putri antoi neuvoja rakkaussiirtolaiselle ja hänen puolisolleen: 

Rakkaussiirtolaisten, eli parisuhteen takia maasta toiseen muuttavien ihmisten määrä on kasvanut maailmanlaajuisesti ja esimerkiksi vuonna 2011 julkaistun selvityksen mukaan useampi kuin joka viides EU:n sisällä solmittu avioliitto on ylirajainen ja/tai kansainvälinen. Suomessa rakkaussiirtolaisia on kymmeniä tuhansia ja heidän määränsä on moninkertaistanut parissa vuosikymmenessä.

Perheeseen ja identiteettiin liittyvät kysymykset järjestäytyvät uudelleen ylirajaisten suhteiden ja elämänmuotojen kautta. Ylirajaisuudella on merkittäviä vaikutuksia esimerkiksi perheenjäsenten ja puolisoiden välisiin suhteisiin, arkielämän järjestämiseen ja lasten kasvatukseen. Digitalisaation ja matkustuksen helpottumisen myötä ylirajaisuus on arkipäiväistynyt, mutta asettaa silti haasteita perhesuhteiden ylläpitämiselle.

Ylirajaisuus on tavalla tai toisella läsnä kaikkien kahden kulttuurin perheiden elämässä, sillä pareja yhdistää se seikka, että ainakin toinen puolisoista asuu kotimaansa ulkopuolella (pariskunnan asuessa kolmannessa maassa, molemmat puolisot asuvat kotimaansa ulkopuolella). Ylirajaisuutta, joka voidaan määritellä kansallisvaltioiden rajat ylittäviksi prosesseiksi ja suhteiksi, ei ole kuitenkaan juurikaan tutkittu kansainvälisten perheiden näkökulmasta.

Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry, Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus sekä Siirtolaisuusinstituutti järjestivät elokuussa yhteisen seminaarin, jonka teemoina olivat valtioiden rajat ylittävän vuorovaikutuksen muodot tulevaisuudessa. "Mobiilielämät ja liikkuvat arjet" kesäseminaarissa tarkasteltiin esimerkiksi yksilöiden elämäntapojen muutoksia Suomessa, rajojen yli tapahtuvaa yhteyden pitoa ja ilmastonmuutoksen vaikutusta kansainvälisiin muuttoliikkeisiin. Kahden kulttuurin perheitä suoraan käsittelevät kysymykset olivat esillä Siirtolaisinstituutin vanhemman tutkijan Johanna Leinosen puheenvuorossa "Suomalais-amerikkalaisten perheiden arjen vuorovaikutus nyt ja tulevaisuudessa" ja Familia ry:n hallituksen puheenjohtajan Melis Arin puheenvuorossa "Mikä rooli virtuaalisella elämällä on maahanmuuttajille?"

​Seminaariesityksiin ja materiaaleihin voi käydä tutustumassa seminaarin Facebook-sivulla!

​(Hanna Kinnunen, Duo)