|
Millaista on olla kahden kulttuurin perheessä kasvanut nuori? Mitä hyvää ja huonoa voi kahden kulttuurin parissa kasvaminen tuoda elämään? Onko kahden kulttuurin nuorten yhteiselle toiminnalle tarvetta? Muun muassa näihin kysymyksiin etsimme vastauksia kahden kulttuurin nuorille suunnatulla kyselyllä.
Kahden kulttuurin nuorten kyselyn vastauksiaFamilian marraskuussa 2017 julkaistu kysely oli osoitettu 15-26-vuotiaille nuorille ja nuorille aikuisille, joiden vanhemmat ovat syntyneet eri maissa. Halusimme kuulla nuorten omia ajatuksia ja kokemuksia kaksikulttuurisuudesta, ja samalla kysyä suoraan, onko Familia ry:n kahden kulttuurin nuorille suunnittelemalla toiminnalla tarvetta. Vastausten määrä yllätti meidät, ja haluamme kertoa myös muille, millaista on kyselyyn vastaajien mielestä olla kahden kulttuurin nuori. Elämää kulttuurien keskellä ja välissäKaksikulttuurisuus on Familia ry:lle vakiintunut termi kuvata perheitä, joiden puolisot ovat syntyneet eri maissa. Termillä kuvataan myös näissä perheissä kasvavia lapsia ja nuoria. Kyselyssä kahden kulttuurin nuorille kysyimme suoraan, kokeeko nuori olevansa kaksikulttuurinen. Reilu puolet vastanneista nuorista kokee termin kuvaavan heitä ja heidän elämäänsä kulttuurien keskellä. Osa nuorista kertoo olevansa asiasta hieman epävarmoja, tai kokevansa esimerkiksi termin ”monikulttuurinen” kuvaavan heitä paremmin. Osa nuorista taas kertoo elävänsä kahden kulttuurin välissä, sillä ei koe kuuluvansa kumpaankaan kulttuuriin täydellisesti tai kokee alituisesti olevansa ulkopuolinen. Toisaalta vastaajista löytyy myös nuoria, jotka eivät koe itseään kaksikulttuurisiksi lainkaan – he mieltävät itsensä esimerkiksi 100% suomalaisiksi. Perheen kaksi kulttuuria näkyy kyselymme perusteella nuorten elämässä monin tavoin. Monen nuoren perheessä puhutaan vähintään kahta kieltä tai vietetään juhlia molemman vanhemman kulttuuriperinteiden mukaan. Kulttuurit näkyvät niin ikään uskonnossa, huumorissa, ruoassa, musiikissa ja vaatetuksessa, mutta myös arvoissa. Vanhempien kulttuurien arvot vaikuttavat sekä perheen tapoihin että nuoren omiin valintoihin erimerkiksi uraa tai kumppania valitessa.
Kuten elämään aina, myös kahdessa kulttuurissa elämiseen liittyy niin positiivisia kuin negatiivisia puolia. Monet asiat voivat myös olla näitä molempia samaan aikaan. Kyselyyn vastanneet nuoret pitävät kahden kulttuurin taustansa myönteisimpänä asiana sitä, kuinka kaksikulttuurisessa perheessä kasvaminen on tehnyt heidän maailmankatsomuksestaan avaran ja monipuolisen. Nuoret näkevät kaksikulttuurisessa perheessä kasvamisen opettaneen paljon erilaisista kulttuureista ja auttaneen olemaan ymmärtäväisempiä ja joustavampia erilaisuutta kohtaan. Kaksikulttuurisuus antaa nuorelle mahdollisuuden olla osa kahta kulttuuria ja nähdä näiden erilaisuuksia lähietäisyydeltä. Hyvänä puolena moni nuoret näkivät myös laajemman kielitaidon. Kahden äidinkielen puhuminen voi olla hyödyllistä monessa asiassa; työssä, kaveripiirissä, asioiden ymmärtämisessä sekä uusien kielten opettelussa. Positiivisena pidetään myös sitä, että sukulaisia asuu vähintään kahdessa eri maassa ja heidän luonaan on mahdollista vierailla. Kaksikulttuurisella nuorella voi olla myös kaksi kotimaata sekä kaksoiskansalaisuus, joka antaa syitä matkustaa, tehden siitä samalla myös helpompaa. Lähestulkoon kaikki myönteisenä kaksikulttuurisuudessa pidetyt asiat voivat näkyä nuoren elämässä myös jollain lailla negatiivisina. Vaikka kuulumista kahteen kulttuuriin ja sen tuomaa elämänkatsomusta pidetään hyvänä asiana, asettaa se selvästi myös nuorille haasteita ja tarpeen pohtia omaa identiteettiään. Yli kolmasosa kyselyyn vastanneista nuorista mainitsi tuntevansa kuulumattomuuden tai toiseuden tunnetta. Nuoret tuntevat olevansa ulkopuolisia, olivat he kummassa kotimaassaan vain. Moni myös kertoi, ettei koe olevansa tarpeeksi osallinen kummassakin kulttuurissa. Toisen vanhemman suku voi myös asua kaukana eikä heitä tämän vuoksi ole mahdollista tavata usein. Myös hyvin myönteisenä pidetty monikielisyys esiintyy nuorten vastauksissa huonona piirteenä kaksikulttuurisuudessa. Kielitaidon puute voi aiheuttaa vaikeuksia elämässä varsinkin silloin, kun perheessä ei ole vahvaa yhteistä kieltä. Negatiivisena elämässä kahden kulttuurin perheessä voi näkyä myös uskontojen sekä arvojen ja tapojen erilaisuudet perheen sisällä. Nämä aiheuttavat nuorten mielestä ristiriitoja silloin, kun perheen jäsenten erilaisuutta ei osata arvostaa tarpeeksi.
Kaksikulttuurisena yksikulttuurisuuden keskelläKaksikulttuurisessa perheessä kasvaminen heijastuu myös perheen ulkopuoliseen elämään. Monet kyselyymme vastanneista nuorista kokee kahden kulttuuriin taustan vaikuttaneen oman kaveripiirin muodostumiseen. Se, miten asian koetaan vaikuttaneen, kuitenkin vaihtelee. Osa nuorista kokee kaksikulttuurisuuden laajentaneen kaveripiiriä tai tehneen siitä monikulttuurisemman. Nuoren ystävät saattavat olla myös avarakatseisempia. Jotkut kertovat itse hakeutuvansa tarkoituksella monikulttuuristen tai kaksikulttuuristen nuorten seuraan, sillä heidän kanssaan on enemmän yhteistä. Kavereita saattaa olla myös enemmän, jos heitä löytyy molempien vanhempien kotimaissa. Osa nuorista taas kokee kaksikulttuurisuuden vaikuttaneen omaan kaveripiiriinsä, mutta ei niinkään omasta tahdostaan tai kovin positiivisella tavalla. Kaveripiiri on esimerkiksi saattanut muodostua niistä, jotka ovat kokeneet samanlaista syrjintää taustansa vuoksi tai niistä, jotka eivät ole kiusanneet. Aina nuorella ei siis ole mahdollisuutta vaikuttaa omaan kaveripiirinsä, vaikka niin toivoisikin. Joillain nuorilla kaksikulttuurisuuden vaikutus kaveripiiriin on kuitenkin jäänyt vähäiseksi tai sen ei koeta vaikuttaneen lainkaan. Osalla kaveripiiri muodostuu täysin kantasuomalaisista henkilöistä, toisilla kavereita on myös toisesta maasta tai kulttuurista. Tämän ei kuitenkaan nähdä niinkään johtuvan kaksikulttuurisesta taustasta. Suurin osa kyselyyn vastanneista nuorista on kokenut kokevansa syrjintää ja/tai ennakkoluuloja joissain vaiheessa elämäänsä. Toisilla vastaajista kokemuksia on ollut enemmän ja ne ovat olleet vaikeampia kuin toisilla. Ennakkoluuloja nuoret ovat kokeneet esimerkiksi nimeensä, ulkonäköönsä sekä vanhempiensa kotimaihin liittyen. Ulkomaalaiseksi luuleminen ja vieraiden ihmisten kyselyihin omasta taustastaan vastaaminen on monelle kahden kulttuurin nuorelle arkipäivää. Valtavirrasta poikkeavan ulkonäkönsä vuoksi moni nuori kokee toiseuden tunnetta. Monen kyselyyn vastanneen nuoren mielestä heidän kokemansa syrjintä tai ennakkoluulot liittyvätkin enemmän ulkonäköön, kuin heidän edustamiinsa kulttuureihin.
Vaikka moni kahden kulttuurin nuori kokee ennakkoluuloja ja epäilyä suomalaisuuttaan kohtaan voi tilanne olla myös toisin päin. Osa kyselyyn vastanneista nuorista kokee, että monen ihmisen on vaikea ymmärtää heidän olevan sekä suomalaisia että osaksi jotain muuta kulttuuria. Tämä näkyy toiseuttamisen kautta, eli nuoria ei niinkään pidetä suomalaisina vaan ennemmin ulkomaalaisina, mutta myös siten, ettei nuoren toista, ei-suomalaista puolta huomioida laisinkaan. Moni nuori kertoo kohdanneensa elämänsä aikana taustansa vuoksi ennakkoluuloja ja syrjintää, mutta on myös kahden kulttuurin nuoria, jotka eivät näitä haasteita ole elämässään kohdanneet. Nuorten mielestä se voi johtua esimerkiksi vanhempien eurooppalaisesta taustasta.
Tarve kahden kulttuurin nuorten toiminnalleOsalle nuorista omasta kaksikulttuurisuudesta ja taustan merkityksestä puhuminen muiden kaksikulttuuristen nuorten kanssa on mahdollista perheen ja ystävien vuoksi. Muiden kanssa puhumista kuvataan vertaistueksi ja mahdollisuudeksi jakaa samankaltaisia kokemuksia. Jos nuoren lähipiiristä ei kuitenkaan löydy muita kaksikulttuurisia henkilöitä, ei vertaistuen saaminen ole helppoa. Kysely antaa selvää näyttöä siitä, että tarvetta ja kiinnostusta kahden kulttuurin nuorten yhteiselle toiminnalle on. Selvä enemmistö, yli kaksi kolmasosaa kyselyyn vastanneista, pitää kaksikulttuurisille nuorille järjestettävää toimintaa tärkeänä. Vastaajista löytyy myös nuoria, jotka eivät koe kaksikulttuurisuuden määrittelevän heitä niin, että yhteinen toiminta näiden nuorten kanssa kiinnostaisi. Monen nuoren mielestä yhteinen toiminta kuitenkin lisäisi kaksikulttuuristen nuorten yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vähentäisi yksinäisyyttä. Se voisi myös auttaa omien juurien hyväksymisessä sekä lisätä ylpeyden tunnetta omista taustoistaan. Nuoret pitävät erittäin tärkeänä mahdollisuutta saada vertaistukea, jakaa kokemuksia sekä keskustella itseään koskettavista asioista muiden kanssa.
(Milka Autio, järjestökoordinaattori, Familia ry) Lisätietoa:
0 Comments
Perheen tuella on suuri merkitys lapsen eheän kaksikultturisen identiteetin kehittymisessä. Yksin kaksikulttuurista lasta kasvattava suomalainen vanhempi ei välttämättä tunne lapsen toista kulttuuria tai tiedä miten sitä voisi ylläpitää lapsen arjessa. Tarvitaan siksi keinoja tukea myös kaksikulttuuristen perheiden yksinhuoltajia. Vertaistuki on kaksikulttuurisen perheen vanhemmille tärkeä voimavara ja vertaisryhmään kuuluminen vahvistaa myös lapsen identiteettiä. "Mutta ehkä kuitenkin se tärkein on, että tuo tietoon sen, että näistä asioista saa puhua, että ei tarvitse pantata. Ettei sitten olisi sitä, kun joissakin perheissä on, ettei saa puhua ollenkaan ja sit tulee se kireä ilmapiiri siitä." Opinnäytetyössä tuli ilmi suomalaisten vanhempien selkeä tarve löytää keinoja lapsensa kaksikulttuurisen identiteetin tukemiseen. Vanhemmat kuitenkin kokevat tarvitsevansa tukea tähän. Työpajoissa lasten ja vanhempien yhdessä tekemät konkreettiset tuotokset auttavat tuomaan esiin lapsen toista kulttuuria myönteisellä tavalla.
Vanhemmat pitivät työpajoihin osallistumista kokonaisuutena hyvänä kokemuksena. Kaksikulttuurisen identiteetin tukemiseen suunnatut työpajat koettiin hyvänä, koska kaikki saatavissa olevat tukitoimet ovat tarpeellisia. Kahdella osallistuneella vanhemmalla oli uusi puoliso tukenaan, mutta on myös paljon vanhempia, joilla ei ole lähiverkostoa. Ryhmästä saatu vertaistuki koettiin voimaannuttavana ja kokemusten vaihto hyödyllisenä. (Mia Blomstedt) Lisätietoa:
Kaksikulttuurinen Suomi 100 - katsaus kahden kulttuurin suomalaisuuteen ja Familian Duo-toimintaan26/5/2017
 Kaksikulttuurinen Suomi 100 – katsaus kahden kulttuurin suomalaisuuteen ja Familian Duo-toimintaan raportissa luodaan katsaus Familian Duo-hankkeiden (2008–2012 ja 2013–2016) toimintaan sekä vuoden 2017 alussa alkaneeseen Familian pysyvään Duo-toimintaan. Lyhyistä artikkeleista koostuvassa raportissa valotetaan Duo-toiminnan eri puolia – vertaisuutta, vapaaehtoisuutta, vanhempainvalmennusta ja vaikuttamista – sekä kerrotaan siitä, keitä kahden kulttuurin perheet ja suomalaiset oikein ovat. Raportti julkaistiin YK:n kansainvälisenä perheiden päivänä 15.5.2017 Kaksikulttuurinen Suomi 100 -seminaarin yhteydessä (lue lisää seminaarista alempana). (Hanna Kinnunen, viestintäsuunnittelija, Familia ry)
Kaksikulttuurinen Suomi 100 -seminaari Kaksikulttuurinen Suomi 100 -seminaari houkutteli paikalle ison joukon kiinnostuneita ammattilaisia, opiskelijoita ja kahden kulttuurin suomalaisia. (Kuva: Hanna Kinnunen) Suomen täyttäessä sata vuotta on tärkeätä sanoa ääneen se, että Suomi on aina ollut, ja tulee aina olemaan kansainvälinen ja monikulttuurinen. Kansainvälisenä perheiden päivänä 15.5. Familian Kaksikulttuurinen Suomi 100 -seminaari kokosi asiantuntijoita ja vaikuttajia keskustelemaan kansainvälistyvästä Suomesta kahden kulttuurin perheiden näkökulmasta. Perheiden hyvinvointi, ja se miten kasvatamme lapsemme nyt, vaikuttaa siihen, miten erilaiset ihmiset ja monikulttuurisuus kohdataan Suomessa tulevaisuudessa, ja siihen, miten suomalaisuus määritellään. Kahden kulttuurin perheistä puhuminen on tärkeää: seminaarin puhujat ja osallistujat nostivat esiin omia kokemuksiaan, lastensa kokemuksia, tai läheistensä kertomuksia siitä, millaista Suomessa on elää kaksikulttuurisena. Joukossa oli hauskoja kertomuksia siitä, miten eri kulttuuritaustat voivat aiheuttaa huvittavia väärinymmärryksiä, mutta myös kertomuksia vaikeista tilanteista, joissa kukaan ei noussut puolustamaan rasismilta tai syrjinnältä. Hauskat - tai sydäntä särkevät - anekdootit siitä miten erilaisuus ja moninaisuus kohdataan kertovat kahden kulttuurin perheiden arjesta.
Se, miten asioista puhutaan, edistää turvallisuuden ja osallisuuden tunnetta. Monimuotoiset perheet -verkoston projektipäällikkö Anna Moring puhui hienosti siitä, että kulttuurierot eivät sinänsä ole este ymmärrykselle, vaan että väärinkäsitykset kumpuavat pikemminkin epäonnistuneesta kommunikaatiosta. Sellainen asia, josta ei uskalleta kysyä, jää helposti hallitsemaan keskustelun ilmapiiriä kuin huoneessa seisova valkoinen elefantti, josta kukaan ei kuitenkaan puhu. Kaikki tietävät, että elefantti on olemassa, mutta kukaan ei uskalla mainita siitä. Se, että asiat nostetaan rohkeasti, mutta toisen näkökulmia arvostaen esille, puhdistaa ilmapiiriä ja voi parhaimmillaan edistää luottamuksen syntymistä. Moring korosti sitä, kuinka tärkeää on, että asioista voidaan puhua: keskustelussa jossa molemmat osapuolet ovat avoimia ja kunnioittavat toisiaan keskustelijat osaavat kyllä tunnistaa sen, onko puhujan tarkoitus hyvä vai pahansuopa.  Keskustelupaneeliin osallistuivat koripalloilija ja Susijengin kapteeni Shawn Huff, erityisopettaja ja suomalais-kreikkalaisen perheen äiti Niina Halonen-Malliarakis, kahden kulttuurin perheen isoäiti Pia Kindsted, tutkija ja suomalais-kanadalaisessa perheessä elävä Johanna Leinonen sekä suomalais-amerikkalainen toimittaja ja juontaja Sean Ricks. (Kuva: Hanna Kinnunen) Päällimmäisenä seminaarista jäi mieleen paneelikeskustelu siitä, miten suomalaisuus määritellään. Useat puhujat ja osallistujat nostivat esiin sitä, miten ihmiset luokittelevat toisiaan meihin ja muihin ulkoisten ominaisuuksien, puhetavan tai jonkin muun seikan perusteella. Kun joku ei mielestämme sovi näihin kategorioihin, se aiheuttaa hämmennystä, ja pahimmillaan syrjintää ja rasistista käytöstä. Jokaisella on kuitenkin oikeus määritellä itse itsensä - suomalaiseksi, suomalais-amerikkalaiseksi, kreikkalaiseksi, tai joksikin ihan muuksi. Se, että uskallamme puhua, ja puuttua asioihin, tekee satavuotiaasta Suomesta meidän kaikkien yhteisen Suomemme.
(Aino Jones, Puolison Polku -hankkeen projektipäällikkö, Familia ry)
Duo järjesti kahden kulttuurin nuorille aikuisille (18-29 v) suunnatun nettiteemaryhmän keväällä 2015. Suljettuun keskusteluryhmään osallistuneiden kahden kulttuurin suomalaisten toinen vanhempi oli syntynyt Suomessa ja toinen ulkomailla. Teemaryhmän suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistuivat projektipäällikkö Hanna Kinnusen lisäksi sosiologian maisteriopiskelija Satu Takala ja etnologian maisteriopiskelija Hanna Vesamäki. Hanna Vesamäki käytti aineistoa mielenkiintoisessa etnologian pro gradu -työssään, josta lisää tässä artikkelissa. (Hanna Kinnunen)  Hanna Vesämäen tutkielmassa tarkastellaan kahden kulttuurin perheessä kasvaneiden nuorten aikuisten kokemuksia kahden kulttuurin kasvattina varttumisesta ja sen merkityksistä itselle, omalle elämälle ja (kulttuuri-)identiteetille. Myös muutokset nuorten suhteessa kaksikulttuurisuuteensa ovat tarkastelun kohteena. Tutkimusaineisto on kerätty keväällä 2015 Duo-hankkeen järjestämässä Kahden kulttuurin kasvatit -nettiteemaryhmässä sekä kaksikulttuurisille nuorille suuntaamallani Internet-kyselyllä.
Tutkimukseen osallistuneet nuoret olivat osallistumishetkellä 18–29-vuotiaita ja heidän vanhemmistaan toinen on (vähintään alkuperäiseltä kansalaisuudeltaan) suomalainen ja toinen ei-suomalainen. Aiemman tutkimuksen vähäisyyden vuoksi tutkielman tavoitteena oli kaksikulttuurisuuden ja sen merkitysten hahmottaminen melko yleisellä tasolla suomalaisen yhteiskunnan tietyssä ajallisessa kontekstissa ja tavoitettujen informanttien ehdoilla. Varsinaisena tutkimusmenetelmänä tutkielmassa hyödynnetään laadullista sisällönanalyysia ja tutkimus muodostaa osan laadullisen tutkimuksen perinnettä. Aineiston pohjalta Vesamäki esittää, etteivät kaksikulttuurisuudelle annetut merkitykset ja sen vaikutukset nuorten elämään ole yksiselitteisiä tai muuttumattomia. Nuorille itselleen kaksikulttuurisuus on luonnollinen osa elämää, mutta erityisesti ulkopuolisten asenteiden ja käyttäytymisen vuoksi nuoret havahtuvat välillä pohtimaan omaa kulttuuri-identiteettiään. Korostaessaan kulttuurien sekoittumista, rajojen häilyvyyttä ja oman kulttuurin luomista, kaksikulttuuriset nuoret näyttäytyvät aktiivisina kulttuurin muovaajina. Kaksikulttuurisuuden lisäksi nuoret kokevat monien muiden tekijöiden vaikuttavan identiteettinsä muodostumiseen. He myös korostavat jokaisen yksilön ja perheen omaavan vanhempien kulttuuritaustasta riippumatta aina omanlaisensa kulttuurin, joka tulisi saada muovata ja määrittää itse. Vanhempiensa kulttuurien suhteen nuoret voivat olla paitsi sekä-että, myös ei-eikä, mutta myös kaikkea siltä väliltä. Yksilöstä, tilanteesta ja elämänvaiheesta riippuen kaksikulttuurisuus voi nuorten mukaan näyttäytyä niin rikkautena ja voimavarana kuin haasteena ja taakkanakin. Kulttuurien konkreettinen ja koettu läheisyys onkin lopulta aina tapaus- ja yksilökohtaista. (Hanna Vesamäki) Lisätietoa:
Kahden kulttuurin kasvatit - nuorten kokemuksia kaksikulttuurisesta lapsuudesta ja nuoruudesta25/4/2017  Duo järjesti kahden kulttuurin nuorille aikuisille (18-29 v) suunnatun nettiteemaryhmän keväällä 2015. Suljettuun keskusteluryhmään osallistuneiden kahden kulttuurin suomalaisten toinen vanhempi oli syntynyt Suomessa ja toinen ulkomailla. Teemaryhmän suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistuivat projektipäällikkö Hanna Kinnusen lisäksi sosiologian maisteriopiskelija Satu Takala ja etnologian maisteriopiskelija Hanna Vesamäki. Ryhmään osallistuneet nuoret pitivät ryhmää tärkeänä ja tarpeellisena. Yksi ryhmäläistä puki asian näin: "Toivon että suomalaisuuden käsite laajenisi että meitäkin kuunneltaisiin enemmän. Kaksikulttuuriset suomalaiset tytöt ja pojat harvemmin näkyvät esimerkiksi mediassa mitenkään. Olemme näkymätön osa tätä kansaa ja ääntämme harvemmin kuulee." Ja toinen sanoi: "Kiitos, että annoitte meille äänen." Keskusteluryhmän sisältöä on tähän mennessä hyödynnetty Duo Kirjastossa julkaistussa artikkelisarjassa sekä etnologian pro gradu työssä. Artikkelisarja kahden kulttuurin suomalaisuudestaKahden kulttuurin kasvatit -teemaryhmän sisältöä koskeva artikkelisarja on julkaistu Duo Kirjastossa. Teemaryhmän aikana Duo-hankkeen projektipäällikkönä toimineen Hanna Kinnusen kokoamaan artikkelisarjaan kuuluvat seuraavat osat: Pro gradu: "Kahden kulttuurin kasvatit: nuorten aikuisten kokemuksia monikulttuurisessa perheessä kasvamisesta ja omasta kulttuuri-identiteetistä"Teemaryhmän sisältöä on hyödynnetty myös etnologian pro gradu työssä. Hanna Vesämäen vuonna 2016 julkaistussa tutkielmassa tarkastellaan kahden kulttuurin perheessä kasvaneiden nuorten aikuisten kokemuksia kahden kulttuurin kasvattina varttumisesta ja sen merkityksistä itselle, omalle elämälle ja (kulttuuri-)identiteetille. Myös muutokset nuorten suhteessa kaksikulttuurisuuteensa ovat tutkimuksen tarkastelun kohteena.
Lue Hanna Vesamäen tutkimus "Kahden kulttuurin kasvatit: nuorten aikuisten kokemuksia monikulttuurisessa perheessä kasvamisesta ja omasta kulttuuri-identiteetistä" kokonaisuudessaan verkossa (PDF) tai lue tutkimuksen tiivistelmä Duo Kirjastosta. (Hanna Kinnunen) Millaisia vaikutuksia on sillä, että vanhemmat ovat kotoisin eri maista? Entä millaista on kasvaa kahden kulttuurin perheessä? Mitä vanhempien tulisi ottaa huomioon kaksikulttuurisen lapsen kasvatuksesta? Entäpä mitä ”tavallisten” suomalaisten pitäisi tietää erilaisuudesta, oletuksista ja kahden kulttuurin suomalaisuudesta? Tässä jutussa kahden kulttuurin perheissä kasvaneet nuoret aikuiset kertovat ajatuksistaan ja kokemuksistaan kasvatuksesta, vanhemmuudesta ja kahden kulttuurin suomalaisuudesta. Juttuun on koottu myös nuorten terveisiä, neuvoja ja vinkkejä kahden kulttuurin nuorille ja heidän vanhemmilleen. Tämä juttu on myös viimeinen osa kuusiosaista artikkelikokonaisuutta, jossa ollaan käsitelty vuonna 2015 järjestetyn "Kahden kulttuurin kasvatit" Duo nettiteemaryhmän antia. Oli antoisaa ja äärimmäisen mielenkiintoista olla mukana ryhmän toteuttamisessa ja saada siten ainutlaatuinen kurkistus näiden upeiden kahden kulttuurin nuorten arkeen. (Hanna Kinnunen, Familia ry) JÄLKIKIRJOITUS Olemme käynnistäneet MunDuo-nuorisotoiminnan kahden kulttuurin nuorille ja nuorille aikuisille. Seuraa MunDuoa nettisivuillamme ja Instassa (mun_duo). Artikkelisarjan aiemmin julkaistut osat:  ”Moniarvoisuus on suuri rikkaus ja meitä ihmisiä mahtuu joka soppeen.” Monessa mielessä kahden kulttuurin kasvatit ovat kuin ketkä tahansa suomalaiset lapset ja nuoret. Kahden kulttuurin perheessä varttumiseen liittyy kuitenkin myös kokemuksia ja kysymyksiä, jotka eivät kosketa samalla tavalla kantasuomalaisissa perheissä arkeaan eläviä henkilöitä. ”Tavallisen” suomalaisen, kuten kahden kulttuurin kasvatin ystävän, naapurin tai vaikkapa opettajan voikin joskus olla vaikea hahmottaa, mitä kaksikulttuurisuus tai kahden kulttuurin kasvattina varttuminen oikeastaan merkitsee. Aina kahden kulttuurin kasvatin vanhemmallekaan ei ole helppoa ymmärtää, millaisia asioita kaksikulttuurinen lapsi ja nuori joutuu käsittelemään varttuessaan. Olemmekin keränneet tähän artikkeliin ajatuksia, joita keväällä 2015 järjestämässämme teemaryhmässä mukana olleet kahden kulttuurin kasvatit halusivat välittää kokemuksestaan kahden kulttuurin välissä kasvamisen kysymyksiä pohtiville. Mukana ovat terveiset niin varttuvalle kahden kulttuurin kasvatille, kahden kulttuurin kasvattien vanhemmille kuin myös ”tavallisille” suomalaisille. Teini-ikäiselle kahden kulttuurin kasvatille eräs teemaryhmäläisistämme halusi lähettää seuraavan rohkaisevan viestin: Teini-ikä voi olla haastavaa, kun haluaa olla samanlainen kuin kaikki muut. Mutta me ollaan kaikki erilaisia, nekin joiden vanhemmat tulevat samasta kulttuurista. Muista että sun identiteettisi on rikas ja voit tuoda näkökulmia sen kautta yleiseen keskusteluun. Olet myös paljon muuta kuin etninen taustasi. Ota selvää molemmista kulttuureista pelottomasti, laajenna tietämystäsi. Älä pelkää tutkia arvomaailmaasi ja haastaa niitä käsityksiä ja arvoja joita vanhempasi omaavat. Älä pelkää omistaa omaa ääntäsi, olet arvokas. Älä lankea ennakkoluuloisiin stereotypioihin, vaikka kaikilla meillä on ennakkoluuloja, vaan kyseenalaista ja haasta itsesi kun huomaat lankeavasi siihen. Tässä taas muutama tärkeä ajatus Suomessa asuville kahden kulttuurin kasvattien vanhemmille ja niille kahden kulttuurin pariskunnille, jotka suunnittelevat perheen perustamista. Antakaa lapsellenne mahdollisuus tutustua molempiin kulttuureihin ja antakaa lapsenne olla kaksikielinen. Se luultavasti helpottaa identiteettikriisiä minkä lähes jokainen meistä kokee. Varautukaa siihen, että lapsenne kokee syrjintää, koulukiusaamista ja rasismia opettamalla ja valistamalla siihen. Kasvattakaa lapsestanne vahva ja tiedostava. Kaksikulttuurisuus on rikkaus, eikä siinä ole itsessään mitään negatiivista. Negatiivisuus tulee ulkopuolelta, ja sitä vastaan on kamppailtava vaikka aina ei jaksaisi. Vanhempien olisi hyvä jo odotusaikana miettiä, miten kaksikulttuurisuus tulisi mahdollisesti vaikuttamaan lapsen minäkuvan muotoutumiseen. Olisi tärkeää keskustella esimerkiksi siitä, millaisia juhlapyhiä vietetään, millaisia kasvatustapoja käytetään, opetetaanko lapsi kaksikieliseksi jne. On virhe ajatella, että lapsesta tulee vanhempien myötä automaattisesti "puoliksi sitä ja puoliksi tätä". Identiteetin muotoutuminen on monen tekijän summa. Vanhempien on hyväksyttävä se, että lapsi omaksuu vahvemmin itselleen ympäröivän valtakulttuurin, sen tavat ja kielen. Vanhemmat voivat kuitenkin vaikuttaa siihen, millä tavoin molempien vanhempien kulttuureita tuodaan kotona esiin ja miten ne nivoutuvat osaksi lapsen itseymmärrystä ja maailmankuvaa. Lapsen opettaminen kaksikielisyyteen vaatii sitoutumista ja johdonmukaisuutta, ja se voi tuntua joistain vanhemmista paljolta työltä, etenkin jos lapsen ei haluta erottuvan muista suomalaisista lapsista. Tärkeintä olisi, että vanhemmat keskustelisivat kaksikielisyydestä kotona ja pohtisivat mahdollista kaksikielisyyteen kasvattamista jo ennen lapsen syntymää. ”Tavallista” suomalaista kahden kulttuurin kasvatit halusivat rohkaista kohtaamaan erilaisuutta avoimin mielin. Olet yksilö, sinäkin varmasti kuten kaikki ihmiset koet erilaisuuden tunteita. Haasta itsesi ja käsityksesi äläkä tuomitse kanssa ihmisiäsi, siten et tuomitse myös itseäsikään niin ankarasti. Ole empaattinen, avarakatseinen ja tiedosta että vain kysymällä ja oppimalla voit haastaa omia ennakkoluulojasi. Nykyään mielestäni meillä nyt pitäisi osata tehdä se oletus että suomea osaa muutkin kuin valkoiset ihmiset suomessa ja puhua myös rohkeasti maahanmuuttajille ja muille suomea opetteleville suomea vaikka nämä puhuisivat sitä huonosti takaisin eikä aina vain olettaa että me ei olla suomenkielisiä. Lopuksi vielä muutama ajatus siitä, minkälaista tulevaisuuden Suomea kahden kulttuurin kasvatit toivovat. Ollaan osa tätä yhteiskuntaa ja suomalaisuutta, toivon että suomalaisuuden käsite laajenisi että meitäkin kuunneltaisiin enemmän. Kaksikulttuuriset suomalaiset tytöt ja pojat harvemmin näkyvät esim. mediassa mitenkään. Olemme näkymätön osa tätä kansaa ja ääntämme harvemmin kuulee. Avoimuutta, vertaistukea, tapahtumia lisää! Sellaisia jotka ylittävät sen näkymättömän rajan. Moniarvoisuus on suuri rikkaus ja meitä ihmisiä mahtuu joka soppeen. Suomikin muuttuu entistä monimuotoisemmaksi ja monikulttuurisemmaksi ja toiveeni olisikin, että tulevaisuudessa kenenkään suomalaisen lapsen ja nuoren ei tarvitsisi kokea olevansa täysin ulkopuolinen pelkän ulkonäkönsä vuoksi. Toivon, että ihmiset ymmärtäisivät paremmin, ettei pelkkä pohjoismainen ulkokuori riitä enää määrittelemään "kunnon suomalaista".  Kaksikulttuurisen lapsen voi olla toisinaan vaikeaa löytää suomalaisesta lastenkirjallisuudesta hänen omaan perhearkeensa, kokemuksiinsa ja identiteettinsä liittyviä samaistumisen kohteita. Toisaaltahan kaksikulttuuriset lapset ovat kuin ketkä tahansa suomalaiset lapset, mutta toisaalta heidän maailmaansa kuuluu myös paljon muuta. Uudempien suomalaisten lastenkirjojen kuvituksesta voi helposti löytää monen näköisiä monikulttuurisia hahmoja, mutta tarinan päähenkilöinä heitä löytää vain kourallisen. Suomeen muuttaneista tai adoptoiduista lapsista kerrotaan joissakin lastenkirjoissa, mutta näihin tarinoihin ei kaikilta osin samaistu Suomessa syntynyt suomen kieltä äidinkielenään puhuva lapsi. Miksi on niin tärkeää, että lastenkirjallisuudessa olisi edustettuna kaikenlaisia lapsia perheineen?
Lastenkirjallisuudella on ajateltu olevan monia tehtäviä. Ensinnäkin kirjat kasvattavat lapsen mielikuvitusta, kutsuvat oppimaan, tarjoavat esteettistä mielihyvää sekä tukevat kasvua, kehitystä ja kielen oppimista. Toisaalta kirjallisuus myös sosiaalistaa lapsia yhteiskunnan jäseniksi, kansalaisiksi ja maailmankansalaisiksi. (Rastas 2013a.) Kirjallisuuden voi ajatella antavat lapsille sekä avaimet että ikkunan maailmaan – avaimet maailman ymmärtämiseen ja sen rakentamiseen, toisaalta ikkunan siihen miltä maailma näyttää. Ei siis ole lainkaan yhdentekevää, minkälainen maisema kirjan ikkunasta lapselle avautuu ja minkälaiset avaimet kirjallisuus hänelle ojentaa. Suomalainen lastenkirjallisuus on reagoinut melko hitaasti nykypäivän suomalaisten lasten entistä monikulttuurisempaan, monietnisempään ja ylirajaisempaan todellisuuteen. Lastenkirjallisuus voi kuitenkin omalta osaltaan olla tukemassa lasten keskinäistä tasa-arvoa ja myönteisen minäkuvan rakentumista. On tärkeää nostaa esiin kysymyksiä siitä, miten lastenkirjallisuus esittää suomalaisen yhteiskunnan monikulttuurisuutta, löytävätkö kaikki lapset kirjoista ”itsensä näköisiä” lapsia ja miten lastenkirjallisuus kuvaa toisia maita ja kulttuureja. Lapsilukijan kannalta olisi myös tärkeää, että lastenkirjallisuudesta löytyy uusia teemoja, joita yhä useampi suomalainen lapsi pohtii: monikielisyys, siteet muissa maissa asuviin sukulaisiin, juurien etsiminen, kulttuurierojen kanssa eläminen ja arkipäivän rasismi. (Rastas 2013a). Suomalaisissa monikulttuurisuutta käsittelevissä lastenkirjoissa korostuvat jostain syystä adoptiolapsista kertovat kirjat. On tärkeää, että adoptiolapset löytävät lastenkirjallisuudesta itsensä kaltaisia henkilöhahmoja, ja monet muutkin monikulttuuriset lapset voivat varmasti samaistua moniin kirjojen adoptoitujen hahmojen kokemuksiin. Se, että lastenkirjojen maailmassa suurin osa monikulttuurisista tai etnisesti valtaväestöstä poikkeavista hahmoista näyttäisi olevan adoptoituja, antaa kuitenkin todellisuudesta vääristyneen kuvan. Suomalaisiin lastenkirjoihin kaivataankin esimerkiksi tarinoita elämästä ei-valkoisten vanhempien (tai vanhemman) kanssa, sukulaisista muissa maissa sekä Suomessa olevien maahanmuuttajayhteisöjen arkisista asioista. (Rastas 2013b.) Myös monikielisyys on teema, jota suomalaiseen lastenkirjallisuuteen kaivataan lisää. Parhaimmillaan monikielisyyttä esiintuova lastenkirjallisuus saisi yksikieliset lapset herkistymään monikielistä arkea elävien ystäviensä tilanteelle ja monikieliset lapset voisivat löytää kirjojen tarinoista samaistumisen mahdollisuuksia. Lastenkirjallisuudella on siis mahdollisuus tehdä monikulttuurisuuden ohella monikielisyydestä näkyvää, hyväksyttävää ja arkipäiväistä. (Latomaa 2013.) Monikulttuurisuus lastenkirjallisuudessa (tai yhtälailla lastenohjelmissa sekä lasten peleissä ja sovelluksissa) ei ole suinkaan vain monikulttuurisia lapsia varten. Monikulttuurisessa ja monietnisessä Suomessa jokainen lapsi kohtaa ja joutuu käsittelemään asioita, jotka ovat henkilökohtaisia monille monikulttuurisille lapsille. Tarinat esimerkiksi adoptiosta, toiseen maahan muuttamisesta, sodasta, pakolaisuudesta tai rasismista antavat näkökulmia ja keskustelunherättäjiä aiheista, joita kaveripiiri, media ja kasvuympäristö tuovat joka tapauksessa kaikkien lasten tietoisuuteen. (Rastas 2013b.) Duo Blogin kirjoituksessa "Kirjoja kahden kulttuurin lapsille" esitellään suomen- ja englanninkielisiä lastenkirjoja, jotka käsittelevät tavalla tai toisella kahden kulttuurin lapsen näkökulmaa. (Tuuli Shinyella, Duo) Lähteet:
Kaikki artikkelit teoksessa Rastas, Anna (toim.) (2013): Kaikille lapsille. Lastenkirjallisuus liikkuvassa, monikulttuurisessa maailmassa. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki. Kahden kulttuurin perheessä kasvaneiden suomalaisten juuret ovat kahdessa maassa. Vanhempien välittämät muistot, tavat, arvot ja asenteet ovat muodostaneet pohjan identiteetin rakentumiselle, mutta identiteetti ja minuus rakentuvat ennen kaikkea henkilökohtaisten kokemusten varaan. Kahden kulttuurin suomalaiset eivät ole puoliksi sitä ja puoliksi tätä, vaan jokaisella on oma suhteensa vanhempiensa kotimaihin, kulttuureihin ja kokemuksiin. Tässä artikkelissa kerrotaan kaksikulttuuristen nuorten aikuisten ajatuksista kaksikulttuurisuuden merkityksestä aikuisuudessa. Artikkeli perustuu raporttiin, joka liittyy vuonna 2015 järjestettyyn "Kahden kulttuurin kasvatit" Duo nettiteemaryhmään kahden kulttuurin suomalaisille nuorille. (Hanna Kinnunen, Duo)  Kaksikulttuuristen nuorten aikuisten ajatuksia kaksikulttuurisuuden merkityksestä nykyhetkessäKaksikulttuurisuuden vaikutus nykyisin - sitä ei erityisemmin ajattele päivittäisessä arjessaan, mutta silti se vaikuttaa elämän osa-alueilla tavalla tai toisella. Aikuiseksi kasvaminen ja siihen liittyvä omasta tiestä päättäminen voi tarkoittaa kahden kulttuurin kasvatille niin jommankumman kulttuuritaustan ja elämänkatsomuksen valitsemista, kummankin sopuisaa rinnakkaiseloa, kuin myös jotain aivan muuta kuin mitä kahden kulttuurin kasvatti on perinyt vanhemmiltaan. Identiteetti ei kuitenkaan koskaan ole valmis, vaan se muuttuu ja rakentuu läpi elämän kokemusten myötä. Moni nuori aikuinen kertookin pohtivansa kuulumiseensa ja kulttuuriperintöönsä liittyviä kysymyksiä edelleen. Samalla monen katse on kääntynyt tulevaisuuteen. Se on ehkä suurin kysymys itselleni tällä hetkellä - miten miellän suhteeni äitini kotimaahan ja kulttuuriin. Kuinka paljon haluan ja kykenen olemaan "sisällä" ja millaisen suhteen haluaisin jatkoa ajatellen sukulaisiini ja äitini kotimaahan kehittää? Minulla ei ole vieläkään näihin kysymyksiin mitään selkeää vastausta. Jos käsitys omasta paikasta ja vanhemmilta saadusta kulttuuriperinnöstä on epäselvä, voi kysymys kulttuuriperinnön välittämisestä tuleville lapsille tuottaa hankaluuksia (Ceginskas 2013, 123). Kysymykset siitä, millaisista palasista oma identiteetti koostuukaan ja miten siirtää palasia omasta kulttuuristaan tulevalle jälkikasvulleen mietityttävätkin monia. Kaikille oman paikan löytäminen suomalaisen valtakulttuurin ja perheen toisen kulttuurin välillä ei aikuisenakaan ole helppoa. Joillekin ongelmia tuovat erityisesti lähiomaisten toiveiden ja arvomaailmojen ristiriidat, toisille taas elämä kulttuurien välissä on hankalaa pikemminkin lähiperheen ulkopuolisten henkilöiden odotusten ja asenteiden vuoksi. Suhteeni kaksikulttuuriseen identiteettiini on nyt kun asiaa tarkemmin mietin aika olematon tällä hetkellä. En tunne paremmin ketään somalialaista oman äitini lisäksi, enkä ole ollut yhteydessä sen puolen serkkuihini. Haluaisin muuttaa asian, mutta osittain minua pelottaa, että minut tuomitaan koska olen länsimaalainen nainen. Niin hassua kuin se onkin. Täällä minut voidaan tuomita vain ihonvärini perusteella. Hankala juttu. Hankala asema. Välillä tuottaa tuskaa löytää kulttuurillista identiteettiään, kun suomalaisuuden käsite ei tunnu vieläkään ylettyvän ruskeaan tyttöön. Joskus vaikeistakin identiteettiin liittyvistä kysymyksistä huolimatta kahden kulttuurin tausta näyttäytyy kuitenkin nuorille aikuisille pääsääntöisesti ylpeyden aiheena: ”En koskaan suostu suomalaisille tai muillekaan häpeilemään somalitaustaani - olen myös siitä kulttuuristani ylpeä, vaikken aina koe kuuluvani siihen täysin.” ”Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia”Nykyhetkessä kaksikulttuurisuuden koetaan näkyvän toisaalta monessakin asiassa, toisaalta monessa taas ei juuri laisinkaan. Usein kaksikulttuuriset nuoret aikuiset kokevat taustansa tulevan esille erityisesti persoonallisuudessaan, maailmankuvassaan ja arvomaailmassaan. Monesti he korostavat kahden kulttuurin perheessä varttumisen kasvattaneen ymmärtämään ja arvostamaan erilaisuutta. Monikulttuurisuuteen, rasismiin ja tasa-arvoon liittyvät kysymykset ovatkin monen sydäntä lähellä. Kaikki erilaisia, kaikki saman arvoisia. Olen herkemmin kokenut empatiaa ihmisiä kohtaan joilla asiat ovat huonommin kuin minulla, tai jotka ovat normista poikkeavia, ystäväni koostuvat värikkäästä joukosta erilaisia maailmankatsomuksia, seksuaalisia suuntautumisia, feministejä, hippejä, vammaisia. Kaksikulttuurisuus vaikuttaa silleen, että me puhutaan tosi paljon monikulttuurisuudesta ja maahanmuuttoon liittyvistä debateista ja mietitään näitä asioita. Kaksikulttuurisen taustan mukanaan tuomat kokemukset, kielitaito ja kulttuurientuntemus heijastuvat myös monen kahden kulttuurin kasvatin haaveisiin ja tulevaisuuden suunnitelmiin, kuten opiskelupaikan ja ammatin valintaan. Kahden kulttuurin taustan kerrotaan vaikuttavan myös siihen, missä ja millaisessa ympäristössä tulevaisuudessa haluttaisiin elää. Maailma ja sen moninaisuus tuntuukin houkuttavan kahden kulttuurin kasvatteja. Elämänvalintoihini kaksikulttuurisuus on vaikuttanut niin, että päädyin opiskelemaan sitä alaa, josta viime vuonna valmistuinkin, osittain kaksikulttuurisuuteni myötä. Lisäksi hain opiskelemaan englanninkieliselle linjalle juurikin siksi, koska ryhmä olisi kansainvälinen. Tunnen oloni paljon kotoisammaksi ja lämpimämmäksi - tunnen enemmän yhteenkuuluvuuden tunnetta - alueilla, joilla monikulttuurisuus kukkii ja ihmisten erilaisuus on pikemminkin normi kuin silmiinpistävä poikkeus. Tällä hetkellä minulla on vahva tunne siitä, että haluaisin vierailla äitini maassa lähiaikoina, ehkä juuri etsiäkseni myös vähän vastausta näihin mieltäni askarruttaviin kysymyksiin. (Duo) Lähteet:
Artikkelisarjan aiemmin julkaistut osat:  (c) Reuna Miten lapsen identiteetti rakentuu kun vanhemmat tulevat eri maista ja kulttuureista? Tuleeko lapsesta automaattisesti 50% + 50% vai onko kahden kulttuurin lapsi enemmän kuin osiensa summa? Kuinka kulttuurista ja maasta, jossa ei koskaan ole vieraillut, voi tulla osa omaa identiteettiä ja voiko tai täytyykö sen vastata todelisuutta?
Muun muassa näitä kysymyksiä miettii Mina Iranta elokuussa ilmestyvässä kirjassaan "Iran. Isoäidin maa". Kirja on matkakertomus omille juurille, maahan, joka on ollut osa itseä jo kauan ennen kun siellä on ensimmäisen kerran vieraillut. Myös Jani Toivolalta ilmestyy syksyllä aiheeseen liittyvä kirja "Musta tulee isona valkoinen". Kirjoitamme aiheesta lisää Duo Kirjastoon syksyn 2016 kuluessa! Lisätietoa:  Rasismi ei kosketa pelkästään maahanmuuttajataustaisia tai Suomeen adoptoituja lapsia, vaan rasismi kohdistuu usein myös kahden kulttuurin suomalaisnuoriin ja -lapsiin. Kahden kulttuurin perheiden lapset joutuvat joskus todistamaan myös vanhempiinsa kohdistuvaa rasistista käytöstä. On myös niin, etteivät vain rasistisen käytöksen kohteeksi joutuneet lapset ja nuoret ole rasismin uhreja, vaan rasismi vaikuttaa kielteisesti kaikkien lasten, nuorten ja aikuisten hyvinvointiin. Tässä artikkelissa ääneen pääsevät Duon teemaryhmään osallistuneet nuoret, joista kaikki olivat kokeneet suoraa ja välillistä rasismia lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Artikkeli perustuu raporttiin, joka liittyy keväällä 2015 järjestettyyn "Kahden kulttuurin kasvatit" Duo nettiteemaryhmään kahden kulttuurin suomalaisille nuorille.
”Olen kokenut tietenkin rasismia.”Moni nuori kahden kulttuurin kasvatti kertoo joutuneensa kohtaamaan rasismia. Heistä useat mainitsevat rasismin itsestään selvyytenä, suomalaiseen arkeen luonnollisesti kuuluvana asiana: ”Olen kokenut tietenkin rasismia (hiekkaneekeri, ählämi, neekeri yms. huutelua).” Kaksikulttuuristen lasten ja nuorten rasismikokemuksissa on kyse paitsi kiusaamisesta ja suorasta vihapuheesta, mutta myös katseista, tahattomista sanoista ja ennakko-oletuksista. Joskus taas kokemukset ovat seurausta periaatteessa hyvää tarkoittavista, mutta kuitenkin erilaiseksi merkitsevistä toiminnoista. Jotkut kertovat myös käänteisen rasismin kokemuksista. Rasististen tekojen ja sanojen takana kerrotaan olleen niin oman kasvuympäristön lapsia ja nuoria kuin myös aikuisia satunnaisista vastaantulijoista viranomaisiin, opettajiin ja jopa omiin sukulaisiin. ”Harvemmin suoraa rasismia, mutta piilorasismia, semmosia alitajuisia heittoja saa välillä kuulla. Ja outoja oletuksia.” Monet kuitenkin myös kertovat säästyneensä rasismilta ja kokeneensa pääsääntöisesti positiivisia asioita. Riippuukin esimerkiksi lapsen ja nuoren asuinpaikkakunnasta ja koulusta, missä määrin hän joutuu kohtaamaan rasismia. Myös tietyt kulttuuri- tai kansallisuusyhdistelmät tuntuvat olevan Suomessa hyväksytympiä kuin toiset (Harinen & Ronkainen 2003, 314). Erilaisissa kokemuksissa voi osaltaan olla kyse siitäkin, että yksilöt käsittelevät kokemuksiaan eri tavoin. Toiselle merkityksetön lausahdus saattaa satuttaa toista syvästi. ”Mä säästyin yläasteella aikalailla kaikelta rasismilta, koska koulussamme iso osa ns. suosituista oli osittain maahanmuuttajataustaisia." Kahden kulttuurin kasvatit voivat joutua rasismin ja ennakkoluulojen uhreiksi myös välillisesti esimerkiksi kavereihin, vanhempiin tai vanhemman kotimaasta lähtöisin oleviin henkilöihin kohdistuvan rasismin kautta. Esimerkiksi se, että joutuu todistamaan vanhempaansa kohdistuvaa rasismia, on lapselle ja nuorelle kipeä kokemus, joka jättää syvät arvet. Yhtä tuskallista on joutua vakuuttamaan, että oma vanhempi on kunnollinen työssäkäyvä kansalainen, eikä sosiaalitoimiston asiakas tai ”tietyn ammattiryhmän edustaja”. Myös se loukkaa ja tekee varovaiseksi, jos joutuu alituiseen oikomaan vanhemman kulttuuriin liittyviä ennakkoluuloja ja oletuksia. ”Kun olen ollut julkisissa liikennevälineissä äidin kanssa olen pelännyt äitini puolesta. Teininä tunsin tarvetta suojella äitiä busseissa, "hei mä oon tän hunnutetun naisen tytär, se on ihan normaali hyvä ihminen" mietin päässäni katsellen hermostuneena ympärilleni oliko joku humalassa tai katseliko meitä vihaisen näköisenä.” Kahden kulttuurin kasvattien kertomuksissa rasismikokemukset sijoittuvat erityisesti lapsuuteen ja nuoruuteen. Vaikka moni toteaakin kääntäneensä kokemuksensa voimavaroikseen viimeistään aikuisuudessa (Rastas 2007), jättää lapsuudessa ja nuoruudessa koettu rasismi silti läpi elämän vaikuttavat jäljet (Perho & Godoy 2009, 132). Toiseuden ja ulkopuolisuuden tunteet kuuluvat edelleen liian monen lapsen ja nuoren elämään, ja siihen voi jokainen osaltaan vaikuttaa. Kuka on suomalainen? Kuka saa olla suomalainen? Saako olla muutakin kuin suomalainen?
(Duo) Lähteet:
Artikkelisarjan aiemmin julkaistut osat:
Lisätietoa Duo Kirjastossa: |
Duo KirjastoKirjasto-sivuilta löydät artikkeleita, juttuja, vinkkejä ja oppaita sekä tutkimustietoa kahden kulttuurin perheitä lähellä olevista aiheista Duo Kirjaston teemat
All
Duo LibraryDuo Library sisältää englanninkielisiä artikkeleita ja muuta materiaalia.
|
RSS Feed
|
|