Ylirajaista isovanhemmuutta

Mielenkiinnosta seurasin nettipalstoilla käytyä keskustelua ylirajaisesta isovanhemmuudesta. Yhä useammat lapsenlapset ja isovanhemmat asuvat kaukana toisistaan kahden kulttuurin perheiden muuttaessa ulkomaalaisen puolison kotimaahan tai kolmanteen maahan muun muassa töiden perässä. Kun lapsen isovanhemmat asuvat eri maissa, tilanne on aina jonkun näkökulmasta haasteellinen, asuipa perhe missä tahansa. Kiinnostuin aiheesta, koska asia koskettaa lähipiiriäni ja aiheesta on myös tullut Duoon yhteydenottoja vuosien varrella. Järjestämme teemasta myös keskustelutilaisuuden ensi syksynä. 

Paljon palstoilla tunnutaan käyvän keskustelua siitä, kuinka usein isovanhempien pitäisi tai he saisivat vierailla lapsenlasten luona ulkomailla, ja kuka antaa asiassa enemmän periksi, vanhemmat vai isovanhemmat. Lapsenlasten ulkomaille muutto voi olla kuitenkin iso muutos ja tunteiden myllerrys myös isovanhemmille, ja myös heidän huolensa tulisi huomioida. Isovanhempia voi mietityttää esimerkiksi se, unohtaako lapsenlapsi ulkomailla asuessaan suomen kielen, miten yhteydenpito ja läheisten suhteiden ylläpitäminen onnistuu tai kuinka jatkuvan ikävän kanssa oppii elämään? Kun oma lapsi solmii parisuhteen ulkomaalaisen kanssa, varmasti jokaisen vanhemman mielessä ainakin piipahtaa huoli siitä, mihin perhe tulvaisuudessa asettuu asumaan ja mitä siitä seuraa.

Kahden kulttuurin perheiden isovanhempien näkökulmaa on tarkasteltu vähän. Myös isovanhempien ääni on tärkeä ja haastankin kaikki kahden kulttuurin perheiden isovanhemmat kirjoittamaan ajatuksistaan Duon blogiin ja tuomaan näkökulmaansa esiin! Tervetuloa jakamaan kokemuksia myös Duon järjestämään keskusteluiltaan ylirajaisesta isovanhemmuudesta (2.9.2015). 

(Tanja Del Angel, Duo)

• Keskusteluilta ylirajaisesta isovanhemmuudesta keskiviikkona 2.9.2015.

---