(c) Nadir Hashmi Se on se aika vuodesta taas, kun työpaikan ilmoitustauluille ilmestyvät lomalistat ja on aika miettiä, milloin, miten ja missä kesä tänä vuonna vietetäänkään. Jotkut arpovat parhaita lomasäitä, toiset päivittelevät koululaisten kesäloman pituutta ja yhdet miettivät pikalähtöjen otollisinta ajankohtaa tai kesämökkien korkeinta sesonkia ja festariaikatauluja.
Kyllähän se loma aina tavalla tai toisella stressaa, koska huomioon otettavia tekijöitä ja päätettäviä asioita on vähintään yhtä paljon kuin perheessä on jäseniä. Lapsiperheissä on huomioitava ainakin koulun ja päiväkodin lomat ja kesäleirien aikataulut, jotka eivät aina osu yksiin perheen suunnitelmien tai toiveiden kanssa. Uskon kuitenkin, että yksi toive menee monessa perheessä muiden ylitse: viettää kesää ja lomaa yhdessä koko perheen kanssa, samaan aikaan, samassa paikassa. Minä haaveilen itsekkäästi siitä, että edes joskus se paikka voisi olla ”ei kenenkään” maalla, kaikille osallisille eksoottisessa ja uudessa lomakohteessa ilman syyllistymistä siitä, että lomarahat on käytetty muuhun kuin siihen, että puoli perhettä pääsee lentämään maapallon toiselle puolelle.
Ymmärrän liiankin hyvin, että puolisolleni matka kotimaahan on elintärkeä, eikä hän sinne usein pääse. Tänä vuonna näyttää kuitenkin siltä, että kesäloma vietetään perheessämme eri aikaan ja eri puolilla maailmaa. En ole katkera, itsehän olen perheeni valinnut, mutta vähän surullinen kuitenkin. Vuosi on ollut raskas ja pitkän talven yli on auttanut jaksamaan haavekuvat yhdessäolosta, kiireettömistä aamuista, parisuhteen hoitamisesta ajan kanssa ja ajatuksella, lautapelien peluusta yö myöhään.
Ehkä nämä haavekuvat eivät toteutuisi, vaikka yhdessä kesälomaa viettäisikin, lomillehan on usein taipumus asettaa liian suuria odotuksia. Olen myös onnellinen, että nuorin lapsistamme voi vihdoin tutustua toiseen kotimaahansa ja sukulaisiinsa sekä saa bonuksena kunnon kielikylvyn. Minulle ja esikoisellemme tarjoutuu puolestaan mahdollisuus viettää aikaa keskenään ja tutustua toisiimme paremmin. Loma erossa ei aina ole huono asia, mutta silti tunnen pienen piston sydämessäni, kun tänä vuonna lentolipuissa lukee vain kaksi nimeä.
(Isla)
Kyllähän se loma aina tavalla tai toisella stressaa, koska huomioon otettavia tekijöitä ja päätettäviä asioita on vähintään yhtä paljon kuin perheessä on jäseniä. Lapsiperheissä on huomioitava ainakin koulun ja päiväkodin lomat ja kesäleirien aikataulut, jotka eivät aina osu yksiin perheen suunnitelmien tai toiveiden kanssa. Uskon kuitenkin, että yksi toive menee monessa perheessä muiden ylitse: viettää kesää ja lomaa yhdessä koko perheen kanssa, samaan aikaan, samassa paikassa. Minä haaveilen itsekkäästi siitä, että edes joskus se paikka voisi olla ”ei kenenkään” maalla, kaikille osallisille eksoottisessa ja uudessa lomakohteessa ilman syyllistymistä siitä, että lomarahat on käytetty muuhun kuin siihen, että puoli perhettä pääsee lentämään maapallon toiselle puolelle.
Ymmärrän liiankin hyvin, että puolisolleni matka kotimaahan on elintärkeä, eikä hän sinne usein pääse. Tänä vuonna näyttää kuitenkin siltä, että kesäloma vietetään perheessämme eri aikaan ja eri puolilla maailmaa. En ole katkera, itsehän olen perheeni valinnut, mutta vähän surullinen kuitenkin. Vuosi on ollut raskas ja pitkän talven yli on auttanut jaksamaan haavekuvat yhdessäolosta, kiireettömistä aamuista, parisuhteen hoitamisesta ajan kanssa ja ajatuksella, lautapelien peluusta yö myöhään.
Ehkä nämä haavekuvat eivät toteutuisi, vaikka yhdessä kesälomaa viettäisikin, lomillehan on usein taipumus asettaa liian suuria odotuksia. Olen myös onnellinen, että nuorin lapsistamme voi vihdoin tutustua toiseen kotimaahansa ja sukulaisiinsa sekä saa bonuksena kunnon kielikylvyn. Minulle ja esikoisellemme tarjoutuu puolestaan mahdollisuus viettää aikaa keskenään ja tutustua toisiimme paremmin. Loma erossa ei aina ole huono asia, mutta silti tunnen pienen piston sydämessäni, kun tänä vuonna lentolipuissa lukee vain kaksi nimeä.
(Isla)
RSS Feed
