Täytyy mennä lävitse

Kun pienenä alakoululaisena yökyläilin parhaan ystäväni luona, yöunet jäivät vähäisiksi. Koko yö kului supistessa ja kikattaessa pitkälti vain yhdestä aiheesta – pojista, totta kai. Rippikouluiässä täydensimme kirkossa tehtävävihkoa, joka sisälsi kysymyksiä jumalanpalveluksesta. Yksi kysymyksistä kuului: ”Mitä kirkosta jäi mieleen?” ”POJAT”, raapusti vihkoon paras ystäväni.

Parin kympin täytyttyä ei tilanne kohdallani ole juuri muuttunut. Kun kavereiden kanssa kokoonnutaan kahvikuppien äärelle, on itsestään selvää minkä aiheen ympärille keskustelu rakentuu. Nuo kahvikuppihetket ovat äärimmäisen terapeuttisia ja rentouttavia, mutta nyt jokin tuntuu muuttuneen. Yksinomaan ”pojista” puhuminen ei tunnu enää riittävän omiin tarpeisiini. 

Vaikka kuinka koen eläväni ihan tavallisessa parisuhteessa, pulpahtaa parisuhteeni kaksikulttuurisuus ystävieni kanssa keskustellessa esiin tuon tuosta. Sitä ei voi litistää kahvikupin alle tai jättää palelemaan talvipakkaseen kahvittelun ajaksi. Se kuuluu nyt pakettiin, jossa ennen luki päällä vain ”pojat”. Se uhmaa painovoimaa nousten aina uudestaan keskustelun keskiöön. Jos minä olen tästä tulokkaasta ymmälläni, niin varmasti ovat ystävänikin. Paketissa lukee nyt päällä ”vieraan kulttuurin mies”, ja ensimmäistä kertaa kenelläkään ystävistäni ei ole antaa minulle yhtäkään vinkkiä aiheeseen liittyen. On aika etsiä neuvoja tämän airmail-paketin käsittelyyn jostain muualta. 

Edes Yahoo Answers ei anna yksinkertaisia vastauksia kysymyksiin, joita kaksikulttuurinen parisuhde on tuonut mukanaan. Huulipyöreänä pohdin odottamattoman mutkikkaita asioita. En osaa sanoa, mitä kieltä meidän tulisi puhua keskenämme. En tiedä, milloin matkustamme mieheni kotimaahan. En osaa ennustaa, missä tulemme asumaan tulevaisuudessa. Entä mitä voin tehdä maahan muuttaneen mieheni hyväksi täällä Suomessa? Kokeilin edeltävistä kysymyksistä ensimmäisen kanssa samaa menettelyä kuin kaikkien elämäni suurten kysymysten: esitin sen nettioraakkelille. Oraakkelin vastaus oli kuitenkin valitettavan monitulkintainen, eikä se juuri tehnyt minua viisaammaksi. 

Kantapään kautta opin, että edes kahden kulttuurin parisuhteille ei ole olemassa oraakkeleja vastauksineen. Jos haluan saada vastauksia, täytyy minun kysyä niiltä, joilla on kokemusta. Tähän tarpeeseen Duossa starttasikin viime torstaina nuorille kahden kulttuurin pareille suunnattu Couple’s Café, jonne voi saapua yksin tai yhdessä kumppanin kanssa. Ensimmäinen Couple Café keräsi innokkaan joukon Duon tiloihin porisemaan parisuhteista sekä niiden vierestä – ja tietysti kahvikuppien ääressä.

Kaksikulttuuriset pariskunnat eivät tarvitse Couple’s Cafén kaltaista toimintaa siksi, että ne tarvitsisivat erityishuomiota. Ne eivät myöskään ole erityisen vaikeita ja hankalia tapauksia, jotka tarvitsevat erityistä apua. Kahden kulttuurin parit ovat kuitenkin erityisiä omalla tavallaan. Niistä on vaikeaa sanoa mitään yleispätevää, sillä ne ovat äärimmäisen heterogeeninen joukko, jonka muodostavat ihmiset lukuisista eri maista ja kulttuureista. Monet parit käyvät kuitenkin läpi samankaltaisia asioita, jotka voivat koskea maahanmuuttobyrokratiaa, kieltä, kotoutumista ja lukuisia muita asioita. Pareilla voi olla samoja aiheita, jotka jaksavat mietityttää ja herättävät kysymyksiä. Näinkään ei kuitenkaan ole kaikkien parien kohdalla, ja sekin on ihan okei. 

Kahden kulttuurin parien diversiteetti näkyi myös Couple’s Caféssa. Paikalla olijoiden ja heidän puolisoidensa juuret ulottuivat neljälle eri mantereelle. Tämä monimuotoisuus ei kuitenkaan ollut millään tavalla keskustelun tiellä, sillä vaikka ihmisten kokemukset olivat ajoittain hyvinkin erilaisia, olivat he usein miettineet saman aihepiirin asioita, jotka kietoutuivat kahden kulttuurin välillä painotteluun. Duon Couple’s Caféssa konkretisoitui se, että kahden kulttuurin parisuhteissa ei voida sivuuttaa sitä seikkaa, että puolisot ovat kasvaneet eri kulttuureissa. Ja mitä ei voi sivuuttaa, sitä ei voi ylittää tai alittaa tai kiertää. Täytyy siis mennä lävitse.

Entäpä mitä nettioraakkeli vastasi tiedustellessani häneltä, mitä kieltä minun ja mieheni tulisi puhua kotona? 
”Jotain rietasta, kunhan maltat silti hillitä itsesi.”

(Leena Ndiaye)

---