Erilaiset urheilutapahtumat ja kilpailut saavat kansallisuustunteet pintaan ihmisissä oli sitten urheilufriikki tai ei. Meidän perheessä sitä ei onneksi olla, mutta meksikolaisen formulakuskin Sergio Perezin ja suomalaisen Kimi Räikkösen yhteentörmäys Monacon kilparadalla toukokuussa herätti silti suomalais-meksikolaisessa perheessämme keskustelua. Kimi suuttui törmäyksestä Sergiolle ja Sergio puolestaan näki onnettomuuden suomalaiskuskin aiheuttamana. Eri maiden lehdistössä törmäystä tarkasteltiinkin hyvin eri näkökulmista.
Jos meillä urheiluun tai formuloihin suhtauduttaisiin intohimoisemmin, voisin kuvitella tilanteesta syntyneen edes pienoisen väittelyn kotonakin! Nyt meitä lähinnä vain huvitti seurata yleensä niin rauhallisen suomalaiskuskin uhittelua ja kiukuttelua. Eikös sen pitäisi kuulua meksikolaisille?
Kahden kulttuurin perheissä vastaavat tilanteet ovat varmasti arkipäivää. Ongelmaa ei tietenkään ole siihen asti kun kodin sisäiset maat eivät kilpaile keskenään. Onhan se hienoa, että voi kannustaa kahta maata kilpailuissa. Oli kerrassaan mahtavaa, että Meksiko voitti Olympiakultaa jalkapallossa kun Suomella siihen ei ollut mitään mahdollisuuksia! Mutta kun maat joutuvat kaksinkamppailuun, kumman puolelle sitä sitten asettuu? Entäs kumpaa lasten tulisi kannustaa? Vaatekaapissa on molempien maiden liput odottamassa liehutusta. Kokemusta asiasta ei vielä hirveästi meillä ole, koska näitä tilanteita Suomen ja Meksikon välillä on melko harvoin. Formuloiden lisäksi muistan vain nyrkkeilyn ja jousiammunnan.
Harmi vaan on, että kuten Suomi, Meksikokaan ei yleensä pärjää kansainvälisellä tasolla urheilussa kovin hyvin ja meillä kotona kuullaankin usein: ”He pelasivat niin kuin ei koskaan ennen ja hävisivät kuten aina!” Positiivisesti katsottuna kahden kulttuurin perheissä on kuitenkin suuremmat mahdollisuudet kokea voitonriemua ja jännittää saa aina kahden edestä.
(Tanja del Angel)
Jos meillä urheiluun tai formuloihin suhtauduttaisiin intohimoisemmin, voisin kuvitella tilanteesta syntyneen edes pienoisen väittelyn kotonakin! Nyt meitä lähinnä vain huvitti seurata yleensä niin rauhallisen suomalaiskuskin uhittelua ja kiukuttelua. Eikös sen pitäisi kuulua meksikolaisille?
Kahden kulttuurin perheissä vastaavat tilanteet ovat varmasti arkipäivää. Ongelmaa ei tietenkään ole siihen asti kun kodin sisäiset maat eivät kilpaile keskenään. Onhan se hienoa, että voi kannustaa kahta maata kilpailuissa. Oli kerrassaan mahtavaa, että Meksiko voitti Olympiakultaa jalkapallossa kun Suomella siihen ei ollut mitään mahdollisuuksia! Mutta kun maat joutuvat kaksinkamppailuun, kumman puolelle sitä sitten asettuu? Entäs kumpaa lasten tulisi kannustaa? Vaatekaapissa on molempien maiden liput odottamassa liehutusta. Kokemusta asiasta ei vielä hirveästi meillä ole, koska näitä tilanteita Suomen ja Meksikon välillä on melko harvoin. Formuloiden lisäksi muistan vain nyrkkeilyn ja jousiammunnan.
Harmi vaan on, että kuten Suomi, Meksikokaan ei yleensä pärjää kansainvälisellä tasolla urheilussa kovin hyvin ja meillä kotona kuullaankin usein: ”He pelasivat niin kuin ei koskaan ennen ja hävisivät kuten aina!” Positiivisesti katsottuna kahden kulttuurin perheissä on kuitenkin suuremmat mahdollisuudet kokea voitonriemua ja jännittää saa aina kahden edestä.
(Tanja del Angel)
RSS Feed
