Kun aikoinani olin lähdössä vuodeksi vaihtoon ulkomaille, olin juuri aloittanut seurustelun silloisen suomalaisen poikaystäväni kanssa. Olimme tunteneet toisemme jo pitkään ja tapailleet teinivuosina lyhyen aikaa mummoni asuinpaikkakunnalla, missä kesäni lapsena ja nuorena vietin. Pitkästä (300 km!!!) välimatkasta johtuen, suhde jäi kesäromanssiksi, vaikka muutto mummon luo silloin vanhempieni kauhuksi mielessäni kävikin. Suhteemme päättyi, mutta sen liekki jäi kytemään, ja nyt maailmalle lähtöni kynnyksellä, olin umpirakastunut. Tuo voima halusi kaikin tavoin pitää jalkani Suomen kamaralla.
Olin suunnitellut ulkomaille lähtöä pitkään ja sen avulla toivoin myös voivani käsitellä elämässäni hiljattain tapahtunutta suurta menetystä. Kaikki ystäväni ja sukulaiseni yrittivät hienovaraisesti vihjailla minulle, ettei omaa unelmaansa kannata uhrata kenenkään toisen vuoksi varsinkaan niin nuorena (olin silloin 24-vuotias ja omasta mielestäni täysin aikuinen!). Järki ja sydän puhuivat kuitenkin eri kieltä, ja vain oma määrätietoisuuteni ja itsepäisyyteni saivat minut pitämään päätöksestäni kiinni. Lopulta päädyimme lähtemään matkaan yhdessä. Poikaystäväni lopetti työt, myi rakkaan moottoripyöränsä ja niin me lähdimme yhdessä kohti tuntematonta.
Voi kuinka vähän silloin elämästä ja parisuhteesta tiesinkään! Nykyisessä tehokkuutta palvovassa maailmanmenossa voisin suositella kaikille niille, jotka eivät halua tuhlata parisuhteeseen aikaansa turhaan selvittääkseen onko sillä tulevaisuutta, lähtemään yhdessä asumaan ulkomaille muutamaksi kuukaudeksi. Ja mielellään maahan, missä mikään ei toimi niin kuin on suunniteltu! Muutamassa viikossa olimme käyneet läpi ne kaikki ongelmat, mitä parisuhteessa normaalisti tulee eteen ehkä parissa kolmessa vuodessa. Noin kaksi kuukautta siitä, kun olin ollut umpirakastunut, tunteeni poikaystävääni kohtaan olivat muuttuneet katkeruudeksi, mustasukkaisuudeksi ja vihaksi. Suhteemme päättyi ja poikaystäväni palasi Suomeen yksin.
En kadu kuitenkaan yhtään, että asiat menivät niin kuin menivät. Niiden johdosta tapasin lopulta elämäni oikean rakkauden, ulkomaalaisen mieheni ja lasteni isän. Puolisoni jätti taakseen työnsä, ystävänsä, omaisuutensa ja silloisen elämänsä muuttaessaan kanssani kohti tuntematonta. Välimatka kotimaidemme välillä kasvoi tuhansiin kilometreihin, mutta se ei estänyt meitä olemasta yhdessä, ei kulttuurierot, ei eri äidinkieli eivätkä matkamme varrelle sattuneet monet vastoinkäymiset.
Toki silläkin on varmasti vaikutusta, että nyt emme molemmat ole täysin vieraalla maalla vaan minun kotimaassani. Olen voinut toimia tukena puolisolleni paljon paremmin kuin aikanaan poikaystävälleni, kun olin itsekin täysin pihalla. Silti uskon, että kyse ei ole pelkästään siitä. Samasta määrätietoisuudesta ja itsepäisyydestä, joka aikoinaan sai minut maailmalle lähtemään, olen hyötynyt myös parisuhteessani (hyvässä ja pahassa)! Onnistuneeseen parisuhteeseen vaikuttaa niin moni asia, kuten persoonallisuus, ikä ja elämänkokemus, elämän varrella koetut onnistumiset ja pettymykset, ilot ja surut sekä entiset parisuhteet.
En enää ole katkera aikaisemmille poikaystävilleni enkä voi ajatella päättyneitä parisuhteitani epäonnistuneeksi. Ilman niitä en ehkä olisi koskaan tunnistanut puolisoani sielunkumppaniksekseni. Jokainen entisistä parisuhteistani on opettanut minua olemaan parempi elämänkumppani puolisolleni ja siitä olen niille aina kiitollinen!
(Marianne)
Olin suunnitellut ulkomaille lähtöä pitkään ja sen avulla toivoin myös voivani käsitellä elämässäni hiljattain tapahtunutta suurta menetystä. Kaikki ystäväni ja sukulaiseni yrittivät hienovaraisesti vihjailla minulle, ettei omaa unelmaansa kannata uhrata kenenkään toisen vuoksi varsinkaan niin nuorena (olin silloin 24-vuotias ja omasta mielestäni täysin aikuinen!). Järki ja sydän puhuivat kuitenkin eri kieltä, ja vain oma määrätietoisuuteni ja itsepäisyyteni saivat minut pitämään päätöksestäni kiinni. Lopulta päädyimme lähtemään matkaan yhdessä. Poikaystäväni lopetti työt, myi rakkaan moottoripyöränsä ja niin me lähdimme yhdessä kohti tuntematonta.
Voi kuinka vähän silloin elämästä ja parisuhteesta tiesinkään! Nykyisessä tehokkuutta palvovassa maailmanmenossa voisin suositella kaikille niille, jotka eivät halua tuhlata parisuhteeseen aikaansa turhaan selvittääkseen onko sillä tulevaisuutta, lähtemään yhdessä asumaan ulkomaille muutamaksi kuukaudeksi. Ja mielellään maahan, missä mikään ei toimi niin kuin on suunniteltu! Muutamassa viikossa olimme käyneet läpi ne kaikki ongelmat, mitä parisuhteessa normaalisti tulee eteen ehkä parissa kolmessa vuodessa. Noin kaksi kuukautta siitä, kun olin ollut umpirakastunut, tunteeni poikaystävääni kohtaan olivat muuttuneet katkeruudeksi, mustasukkaisuudeksi ja vihaksi. Suhteemme päättyi ja poikaystäväni palasi Suomeen yksin.
En kadu kuitenkaan yhtään, että asiat menivät niin kuin menivät. Niiden johdosta tapasin lopulta elämäni oikean rakkauden, ulkomaalaisen mieheni ja lasteni isän. Puolisoni jätti taakseen työnsä, ystävänsä, omaisuutensa ja silloisen elämänsä muuttaessaan kanssani kohti tuntematonta. Välimatka kotimaidemme välillä kasvoi tuhansiin kilometreihin, mutta se ei estänyt meitä olemasta yhdessä, ei kulttuurierot, ei eri äidinkieli eivätkä matkamme varrelle sattuneet monet vastoinkäymiset.
Toki silläkin on varmasti vaikutusta, että nyt emme molemmat ole täysin vieraalla maalla vaan minun kotimaassani. Olen voinut toimia tukena puolisolleni paljon paremmin kuin aikanaan poikaystävälleni, kun olin itsekin täysin pihalla. Silti uskon, että kyse ei ole pelkästään siitä. Samasta määrätietoisuudesta ja itsepäisyydestä, joka aikoinaan sai minut maailmalle lähtemään, olen hyötynyt myös parisuhteessani (hyvässä ja pahassa)! Onnistuneeseen parisuhteeseen vaikuttaa niin moni asia, kuten persoonallisuus, ikä ja elämänkokemus, elämän varrella koetut onnistumiset ja pettymykset, ilot ja surut sekä entiset parisuhteet.
En enää ole katkera aikaisemmille poikaystävilleni enkä voi ajatella päättyneitä parisuhteitani epäonnistuneeksi. Ilman niitä en ehkä olisi koskaan tunnistanut puolisoani sielunkumppaniksekseni. Jokainen entisistä parisuhteistani on opettanut minua olemaan parempi elämänkumppani puolisolleni ja siitä olen niille aina kiitollinen!
(Marianne)
RSS Feed
