Helsingin Sanomissa (1.3.2014) oli hauska englanninkielen intonaatiota käsittelevä juttu. Jutussa todettiin muun muassa, että englantia pelkästään koulussa oppinut ei pärjää hyvin treffeillä. Tämä johtuu siitä, että Suomessa kielioppipainotteisessa ja yksittäisiin äänteisiin keskittyvässä opetuksessa ei kiinnitetä riittävästi huomiota itse puhumiseen tai puheen sävelkulkuun eli intonaatioon. Monissa kielissä puheen intonaatiolla on keskeinen merkitys ja jos sitä ei hallitse, tulee helposti väärinymmärretyksi!
Saman olen huomannut omassa parisuhteessani. Treffivaiheen yli sentään onneksi pääsimme, koska kielitaitoni oli tavatessamme niin heikko, ettei intonaatiolla ollut mitään väliä. Kaikki väärinymmärrykset laitettiin huonon kielitaidon piikkiin. Nyt kun puhun puolisoni kieltä huomattavasti paremmin, väärinymmärryksiäkin tulee yllättäen helpommin. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että puolisoni olettaa minun jo hallitsevan kielen riittävän hyvin. Espanjankielen puheen intonaatio on silti hyvin hankala hallita suomalaisena, joka on oppinut kielen vasta aikuisena.
Puheen oikea sävelkulku ei tule minulta aina luonnollisesti. Suurin ongelma tähän liittyen on se, että kysymykseni tulevat usein tulkituksi tylyinä toteamuksina. Niin englannissa kuin espanjassakin kysymyksen tunnistaa nousevasta intonaatiosta. Joudun usein selventämään puolisolleni, että tarkoitukseni oli kysyä jotakin, ei käskeä tai vain todeta asian olevan näin. Kun puolisoni keskustelee toisten kanssa suomeksi, hän usein epäilee, ettei toinen osapuoli ole hänestä tai hänen puheestaan lainkaan kiinnostunut. Tämä taas johtunee suomalaisille ominaisesta hyvin tasaisesta ja tylsähköstä puheen sävelkulusta.
Intonaatio ei siis ole mikään vähäpätöinen juttu vaan sillä on oikeasti tärkeä merkitys ihmisten välisessä kommunikaatiossa. Se saattaa torpata orastavan parisuhteen heti alkuunsa, mutta sillä on vaikutusta pitkänkin parisuhteen kommunikaatiossa. Mitä paremmin kieltä osaa, sitä enemmän intonaation merkitys korostuu. Intonaation harjoitteleminen saattaa kuulostaa hassulta, mutta aioin panostaa tähän asiaan jatkossa enemmän, parisuhteeni parhaaksi!
(Tanja del Angel)
Saman olen huomannut omassa parisuhteessani. Treffivaiheen yli sentään onneksi pääsimme, koska kielitaitoni oli tavatessamme niin heikko, ettei intonaatiolla ollut mitään väliä. Kaikki väärinymmärrykset laitettiin huonon kielitaidon piikkiin. Nyt kun puhun puolisoni kieltä huomattavasti paremmin, väärinymmärryksiäkin tulee yllättäen helpommin. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että puolisoni olettaa minun jo hallitsevan kielen riittävän hyvin. Espanjankielen puheen intonaatio on silti hyvin hankala hallita suomalaisena, joka on oppinut kielen vasta aikuisena.
Puheen oikea sävelkulku ei tule minulta aina luonnollisesti. Suurin ongelma tähän liittyen on se, että kysymykseni tulevat usein tulkituksi tylyinä toteamuksina. Niin englannissa kuin espanjassakin kysymyksen tunnistaa nousevasta intonaatiosta. Joudun usein selventämään puolisolleni, että tarkoitukseni oli kysyä jotakin, ei käskeä tai vain todeta asian olevan näin. Kun puolisoni keskustelee toisten kanssa suomeksi, hän usein epäilee, ettei toinen osapuoli ole hänestä tai hänen puheestaan lainkaan kiinnostunut. Tämä taas johtunee suomalaisille ominaisesta hyvin tasaisesta ja tylsähköstä puheen sävelkulusta.
Intonaatio ei siis ole mikään vähäpätöinen juttu vaan sillä on oikeasti tärkeä merkitys ihmisten välisessä kommunikaatiossa. Se saattaa torpata orastavan parisuhteen heti alkuunsa, mutta sillä on vaikutusta pitkänkin parisuhteen kommunikaatiossa. Mitä paremmin kieltä osaa, sitä enemmän intonaation merkitys korostuu. Intonaation harjoitteleminen saattaa kuulostaa hassulta, mutta aioin panostaa tähän asiaan jatkossa enemmän, parisuhteeni parhaaksi!
(Tanja del Angel)
- Lue Helsingin Sanomien juttu "Koulussa englannintunneilla käynyt ei pärjää treffeillä" (HS 1.3.2014)
RSS Feed
