![]() Sain Duolta viime syksynä kaksi vapaalippua Noir?- tanssinäytökseen. Tarkoituksena oli kirjoittaa teokseen liittyen jonkinlainen teksti blogiin. Monta kertaa aloitin, mutta yhtä monta kertaa lopetin kirjoittamisen kesken. Ihonvärikysymyksen pohdinta tuntui liian raskaalta, vaikka sen ei tulisi olla minkäänlainen kysymys nyky-Suomessa tai -maailmassa. Itse olen kuitenkiin nähnyt, mitä ihonväri tarkoittaa käytännössä arkielämässä. Mieheni valtaväestöstä poikkeava ulkonäkö kerää paljon negatiivista huomiota, joka toisinaan jää kyräilyn tasolle ja toisinaan taas purkautuu alentavana huuteluna - joitakin kertoja jopa fyysisenä väkivaltana tai sen uhkana. Itse olen kokenut rasismia välillisesti puolisoni kautta. Koen, että minut nähdään monesti mieheni kanssa liikkuessani halpana, huonona naisena. Olen myös saanut oman osani kommenteista: "Et kai säkin ole niitä naisia, joilla on lastenvaunuissa mustia lapsia?" tokaisi minulle tuntematon mies metrossa, kun olin jäänyt yksin puolisoni noustua pois edellisellä pysäkillä. Kuten myös media tuntuu nykyään uskovan tietyn oikeistopuolueen aikaansaannoksena: Suomessa ei kuulemma ole rasismia - on vain maahanmuuttokritiikkiä. Siksi minäkin saan aamupalalla lukea lehdestä, että mieheni tulisi kastroida hänen alkuperänsä takia. Toivon, että kaikki saavutte tänään sankoin joukoin Meillä on unelma- mielenosoitukseen, jotta tulevaisuuden Suomessa olisi tilaa meille kaikille. Lopuksi vielä pikkuinen runon pätkä, joka on kaikki se, mitä olen saanut valmiiksi näitä asioita pohtiessani! :) Kutsu mua"Et kai säkin ole niitä naisia, jotka työntelevät lastenvaunuilla pieniä mustia lapsia?" Minä olen sellainen, josta sen näkee jo naamasta. Minä olen sellainen, joka ei olisi saanut valkoista. Minä olen sellainen, joka haluaa kokeilla niitä kaikkia, sillä olenhan minä sellainen, joka tehtailee oleskelulupia. Sellaiseksi he minua kutsuvat. Sellaisen vastakohta on Oikeanlainen. Oikeanlainen nainen on hieno nainen, sillä oikeanlainen nainen löytää aina oikeanväristä seuraa. On myös olemassa sellaisia naisia, jotka toisinaan tiskaavat kotona. Sellaiset naiset tahtovat jutella illalla, ja leikkaavat aamupalaksi mangoa. Sellaisia naisia hermostuttaa kertoa, ettei aviomies ole kotimaista laatua, sillä sellaiset naiset ovat saaneet kuulla ihan kaikkea. Ja sellaiset naiset toivovat, että jonain päivänä tämä maailma olisi värisokea. Sellaiseksi naiseksi minä itseäni kutsuisin. (Leena Ndiaye) Lisätietoa:
Kahden kulttuurin perheet ja suomalaiset pähkinänkuoressa:
0 Comments
Your comment will be posted after it is approved.
Leave a Reply. |
Kahden kulttuurin keskeltä - Duo blogiAjatuksia ja kokemuksia elämästä kulttuurien keskellä.
Kategoriat
All
Osallistu!Toivotamme sinut lämpimästi tervetulleeksi osallistumaan blogiyhteisöömme: lue, kommentoi ja kirjoita! |