Määrittääkö rekisteröity äidinkieli lapsen kaksi-/monikulttuurisuutta?

Moni kahden kulttuurin vanhempi on miettinyt, mihin lapselle rekisteröity äidinkieli oikeasti vaikuttaa, he kun joutuvat usein valitsemaan kahden kielen välillä. Kenelläkään ei oikein tunnu olevan tietoa, mitä väliä on sillä kumman vanhempien kielistä merkitse rekisteriin ”viralliseksi” äidinkielekseen. Viime viikolla kirjoittamani Duo kirjastojuttu oman äidinkielen opetuksesta poiki tietoisuuteeni yhden suuren epäkohdan, joka liittyy suoraan kysymykseen: Suomessa on paikkakuntia, joissa oman äidinkielen opetus kielletään sillä perusteella, että kieli ei ole virallinen äidinkieli väestörekisterissä.  

Näin esimerkiksi Hyvinkäällä:

Oman äidinkielen opetus
"Maahanmuuttajataustaisella oppilaalla on mahdollisuus saada oman äidinkielensä opetusta, mikäli hänen oma äidinkielensä on virallisesti (väestörekisteriin merkittynä) jokin muu kuin suomi tai ruotsi. Ryhmä voidaan perustaa, jos halukkaita kielen opiskelijoita on vähintään neljä. Opetukseen liittyy myös oman kulttuurin opetusta. Yleensä omaa äidinkieltä opiskellaan kaksi tuntia viikossa, ja tunnit voivat olla myös varsinaisen koulupäivän ulkopuolella. Tällä hetkellä Hyvinkäällä opetetaan albaniaa, daria, kiinaa, thaita, venäjää, vietnamia ja viroa."

Tämä fakta asettaa kaksikieliset lapset eriarvoiseen asemaan riippuen siitä, mikä heidän rekisteröity äidinkielensä on ja missä päin Suomea he asuvat. Esimerkiksi Helsingissä ei oman äidinkielen opetukseen vaadita sitä, että kyseinen kieli on rekisterissä virallisena kielenä, riittää että toinen vanhemmista puhuu kyseistä kieltä. Ja miten kaksikieliselle lapselle valitaan se virallinen kieli? Onko se yleensä äidin puhuma kieli? Rekisteriin kun voi valita vain yhden kielen. 

Miksi toisten lasten kaksikielisyyden tukeminen nähdään arvokkaampana kuin toisten? Miksi suomea puhuvien lasten toista äidinkieltä ei pidetä arvokkaana? Jos oman äidinkielen opetus kielletään rekisteröidyn suomen perusteella, silloin tuetaan lähtökohtaisesti vain niitä kaksikielisiä lapsia, joiden suomen kielen oletetaan olevan heikompi tai se ei ole äidin puhuma kieli (olettaen, että rekisteriin merkitään äidin puhuma kieli). Tosiasiassa kaksikielinen lapsi voi osata suomea jopa paremmin kuin rekisteröityä äidinkieltään. Rekisteröimällä vieraan kielen voi kuitenkin turvata mahdollisuuden toisen kielen opetukseen ja tukeen. Tämä ei ole oikeudenmukaista. Äidinkielen rekisteröinnillä ei saisi olla kaksikielisiä lapsia eriarvoistavaa vaikutusta tilanteessa, joka perustuu pakolliseen valintaan kahden kielen välillä. Ongelma ei myöskään ratkea sillä, että rekisteriin merkitään vierasta kieltä puhuvan vanhemman kieli, koska tälläkin saattaa olla omat seurauksensa. Toisaalta valinta ei välttämättä ole suomalaisen vanhemman näkökulmasta luonnollinen etenkään, jos perhe asuu Suomessa. 

Toki ymmärrän sen, että maahan muuttaneiden ja vieraskielisten lasten suomen kieltä täytyy tukea, ja lisäksi heidän omaa äidinkieltään tulee ylläpitää, jotta lapsen vanhempien äidinkieli ja siten tunneyhteys omiin vanhempiin säilyy. Mutta jos toinen vanhemmista on suomalainen ja toinen ulkomaalainen ja lapselle rekisteröidään sen vuoksi suomi äidinkieleksi, miksi ulkomaalaisen vanhemman äidinkieli ja tunneyhteyden säilyminen ei olisi yhtä arvokasta? Usein se on isän kieli, joka jää paitsioon varsinkin, jos äiti on suomalainen. Ovatko lapseni vähemmän kaksikielisiä ja -kulttuurisia siksi, että heidän äitinsä on suomalainen ja suomenkielinen?

Tämä tapaus tukee jälleen kerran käsitystäni siitä, että kahden kulttuurin lapset jäävät monesti väliinputoajiksi eikä heitä koskevien kysymysten kompleksisuutta vieläkään oikein hahmoteta. Tekevätkö suomalainen äiti, ulkomaalainen isä, suomalainen ulkonäkö ja suomi rekisteröitynä äidinkielenä heistä vähemmän kaksikulttuurisia ja -kielisiä verrattuna naapurin lapseen, jonka isä sattuu olemaan suomalainen, äiti ulkomaalainen ja jonka äidinkieleksi on rekisteriin valittu äidin puhuma vieras kieli? Entä miten lapsi muuttuisi, jos hänen äidinkielensä vaihdetaan rekisteriin? Sehän nimittäin on mahdollista! 

Kuten tekstistä ehkä huomaakin, olen päättänyt vaikuttaa asiaan. Aionkin ottaa selvää siitä, onko nykyinen menettely oikeudenmukainen ja mitä sille voi tehdä. Tämä ei siis jää tähän! 

Kuulisin myös erittäin mielelläni teidän kokemuksista oman äidinkielen opetukseen liittyen. Laita minulle viestiä osoitteeseen: tanja (at) duoduo.fi, kiitos!

(Tanja Del Angel)

---