Kun kaksi kulttuuria yhdistyy - osa 3/3

(c) Tanja Heikkilä

Kuten tarkkasilmäisimmät varmasti jo huomasivat, sukunimeni on vaihtunut! Häät ovat siis onnellisesti ohi ja arkea on aloiteltu. Onpa muuten vaikeaa allekirjoittaa papereita uuden sukunimen kanssa! Ensimmäisellä kerralla se ei edes onnistunut, vaan allekirjoitin vahingossa aivan kuten ennenkin. 

Päätimme vaihtaa minun sukunimeni, muun muassa siksi, että mahdollisilla tulevilla lapsillamme olisi sama sukunimi, kuin vanhemmillaan. Suomessa niin on helpompaa, eikä sen pitäisi Kataloniassakaan tuottaa ongelmia. Päätös ei kuitenkaan ollut helppo ja sitä onkin pyöritelty vaikka kuinka pitkään. Asiaan toi lisähaastetta se, että miehelläni on kaksiosainen sukunimi, eikä nimien välissä ole väliviivaa. Kokonaisuus ei siis ole suomalaisen nimikäytännön mukainen. Päätimme lopulta, että otan hänen ensimmäisen sukunimensä, jolloin yhtenäisyys nimiemme välillä kuitenkin toteutuu.

Minusta on hiukan hämmentävää käyttää mieheni sukunimeä hänen maassaan, koska en tiedä mitä ihmiset ajattelevat siitä. Heille on tärkeää, että perheen nimi säilyy sukupolvelta toiselle, joten he eivät itse halua vaihtaa sitä. Suomessa taas on tavallisempaa, että nainen ottaa miehen sukunimen. Ainoa hämmentävä asia Suomessa on se, että uusi sukunimeni ei ole ihan tavallinen. 

TAHDON
Sanotaan, että häät eivät koskaan mene käsikirjoituksen mukaan. Yritin siis olla stressaamatta häitä ja onnistuinkin siinä aika hyvin. Mieheni stressasi minunkin puolestani. Yllätyksiä tietysti tuli juuri ennen suurta päivää ja tehtävää oli paljon enemmän, kuin olimme arvioineet. Rakkaat appivanhemmat olivat korvaamaton apu valmisteluissa. 

Kun vihkitilaisuus alkoi, kävelin sisälle Carlos Vivesin ”Volví a nacer” -kappaleen soidessa. Kappaleessa puhutaan rakkaudesta ja naimisiinmenosta. Halusimme välittää viestin myös vieraillemme, joten olimme jakaneet penkeille laulun sanat sekä espanjaksi, että suomeksi. Myös puheet tulkattiin, joten kaikki pystyivät nauttimaan ohjelmasta. 

Vihkitilaisuus nosti kyyneleitä silmänurkkiin yhdellä jos toisellakin. Virallisen vihkikaavan lisäksi pidimme puolisoni kanssa pienet puheet toisillemme, kertoen ajatuksiamme toisistamme ja siitä miksi haluamme sitoutua toisiimme. Vaihdoimme myös sormukset, jotka pieni kummipoikamme isosiskonsa kanssa meille toi. Tässä kohtaa puolisoni hämmentyi hetkeksi minun laittaessani sormuksen hänen vasemman kätensä nimettömään. Tässä oli jälleen yksi asia, joka on totuttu tekemään Kataloniassa eri tavalla (heillä vihkisormus laitetaan oikeaan käteen). 

Juhlassa oli välillä pientä hämminkiä järjestelyiden kanssa. Koska kaikista asioista ei oltu ehditty puhua ennen juhlaa, jokainen pyrki ratkaisemaan asiat parhaaksi katsomallaan tavalla. Vieraat kuitenkin kiittelivät mukavaa ja välitöntä tunnelmaa, sekä hyvää ruokaa. 

Katalaanit toivat juhlaan väriä, kuten olin arvellutkin. Suomalaiset katsoivat silmät suurina, mutta hymy huulilla, kun yhtäkkiä alkoivat lautasliinat heilua ja kuului äänekkäänä kuorolausuntana pyyntö, että hääpari suutelisi toisiaan. Jossain vaiheessa meidät nostettiin ilmaan. Tanssin aikana kaikki haettiin mukaan tanssimaan letkassa.

Olen iloinen siitä, että myös suomalaiset vieraat näyttivät viihtyvän, vaikka tyypilliseen tapaan eivät sitä kovin suurieleisesti näyttäneetkään. Heille oli varmasti hauska kokemus olla erilaisessa juhlassa. Juhlat todella olivat meidän näköiset, kuten jotkut jo arvelivat etukäteen. Mielestäni onnistuimme hyvin sekoittamaan suomalaisia ja katalonialaisia perinteitä ja maustamaan niitä omilla ideoillamme.

---

ARJEN KYSYMYKSIÄ
Nyt kun häät ovat ohi, on aika ajatella seuraavia etappeja. Olemme muun muassa keskustelleet siitä mitä avioliittolaki Suomessa ja Kataloniassa tarkoittaa. Minkä maan lait pätevät missäkin tilanteessa? Entä jos meille tulee perheenlisäystä? Mitä suosituksia noudattaa odotusaikana? Miten ratkaisemme koulutusasiat? Vanhempamme myös ikääntyvät väistämättä. Miten huolehdimme heistä kahdessa eri maassa? Mitkä ovat heidän odotuksensa?

(c) Tanja Heikkilä

Suhteemme alussa pohdimme parisuhdettamme ja ystäviämme. Aikaa myöten kysymykset ovat laajentuneet koskemaan yhä suurempaa aluetta ja useita ihmisiä. Eläkeiässä olemme varmaan todella huolissamme maiden välisistä poliittisista eroista. Elämä ei ainakaan tule olemaan tylsää, kun aina on uusia kysymyksiä :D

Tämä häitä koskeva kirjoitussarja loppuu tähän. Jos sinua kiinnostaa lukea höpötyksiäni jostain muusta aiheesta, ole hyvä ja jätä toiveesi kommenttikenttään.

(Taija Sadornil)

---

• Lue juttusarjan ensimmäinen osa Kun kaksi kulttuuria yhdistyy - osa 1/3
  
• Lue juttusarjan toinen osa Kun kaksi kulttuuria yhdistyy - osa 2/3

---