Joulun odotusta

Olen aina pitänyt joulusta, mutta vasta vanhemmaksi ja äidiksi tultuani olen ymmärtänyt kuinka tärkeä joulu ja sitä edeltävä aika minulle onkaan. Olen usein käyttänyt joulua esimerkkinä siitä, miten vanhemmuuden myötä herää omien lapsuusmuistojen ja perinteiden tärkeyteen, ja kuinka haluaa omien lasten ja perheen liittävän jouluun samaa kiintymystä kuin itsekin.

Uskon kiintymykseni jouluun johtuvan siitä, että joulut olivat lapsuuteni onnellisinta aikaa. Silloin kaikki minulle läheiset ja rakkaat ihmiset kokoontuivat yhteen ja mummon kammarin täyttivät iloinen puheen sorina, nauru, lasten kiljahdukset, perinteiset joululaulut sekä karjalanpaistin ja -piirakoiden tuoksu. Aamulla katsoimme telkkarista joulupukin kuumaalinjaa, laskimme pulkalla järven jäälle ja ilmassa leijuva jännitys tuntui vatsassa aamusta iltaan aina pukin tuloon saakka.

Parisuhteessa puolisoilla voi olla hyvinkin eri näkemys siitä, kuinka joulua pitäisi viettää. Muistan entisen poikaystäväni aina valittaneen sitä, että emme viettäneet joulua koskaan hänen kotonaan. Enkä kadu joustamattomuuttani vieläkään, yhtäkään jouluista en vaihtaisi pois. Kun puoliso tulee toisesta maasta ja kulttuurista, kysymykset eri perinteiden ja juhlien yhteen liittämisestä eivät välttämättä ole niin yksinkertaisia. Missä ja kenen kanssa joulua vietetään mitä perinteitä lapselle välitetään ja mitä jouluna syödään?
​
En tietenkään osannut tätä asiaa ajatella silloin kuin ryhdyin parisuhteeseen nykyisen puolisoni kanssa. Minulla kävi kuitenkin hyvä tuuri. Oma puolisoni on kasvanut kahden eri uskonnon kodissa eikä hänelle ole muodostunut vahvoja jouluperinteitä. Oikeastaan jouluun liittyvät muistot ovat hänelle ikäviä ja hieman surullisia. Olen siis saanut rauhassa höyrytä joulupuuhiani ja päättää itse, miten joulua meillä vietetään ja mitä siitä lapsille välitetään.

Onkin ollut aivan mahtavaa huomata, kuinka lapsilleni on syntynyt sama kiintymys ja tunnesuhde jouluun kun minulle siitäkin huolimatta, että joulumme eivät voi täysin samanlaisia ollakaan kuin omassa lapsuudessani. Eilen silmiini nousi liikutuksen kyyneleet kun näin oman, jouluun aikaisemmin vähintäänkin neutraalisti ellei kielteisesti suhtautuneen puolisoni innoissaan ripustamassa jouluvaloja terassillemme. Meille on syntynyt oma jouluperinteemme.
​
(Isla)

---