Duo kahden kulttuurin perheille
  • Etusivu
  • Duo Kirjasto
    • Kahden kulttuurin lapsi
    • Kaksikielisyys
    • Kriisit ja ero
    • Nettiluennot
    • Oppaat ja ohjeet
    • Parisuhde ja perhe
    • Tilastot ja tutkimukset
    • Vaikuttaminen
    • Vanhemmuus
    • Duo Library (material in English)
  • Duo Blogi
  • Intercultural divorce (English)
  • In english

Duo Blogi

Hyvä Suomi! Heia Norge!

18/3/2015

0 Comments

 
Picture
Kasvoin kaksikulttuurisessa perheessä, jossa isä oli kotoisin Norjasta. Näin ollen ulkonäkö tai pukeutuminen eivät millään tavalla vihjanneet muille isäni hieman erilaisesta taustasta. Lisäksi isäni oli hyvin sulautunut suomalaisten joukkoon sekä tavoiltaan että kielellisesti – useinkaan ulkopuoliset eivät arvanneet häntä ulkomaalaiseksi ja yllättyivät saatuaan tietää asian laidan. Hän oli muuttanut Suomeen vähän yli kaksikymppisenä, työllistynyt saman tien ja oppinut kielen ”lennosta”. 

Minulle kaksikulttuurisessa perheessä kasvaminen on ollut pelkästään positiivista, näin jälkikäteen ajateltuna. Kasvuiässä, tai oikeastaan juuri sen jälkeenkään, en koskaan ajatellut tai kokenut olevani ”monikulttuurinen”. Vieläkin se tuntuu hieman keinotekoiselta luokittelulta. Osin tähän saattoivat vaikuttaa paitsi Norjan ja Suomen väliset melko pienet kulttuurierot, ja se, että isäni ei juurikaan tuonut esille omaa taustaansa, mutta myös oman kasvuympäristöni tuntuminen luonnolliselta ja itsestään selvältä. Kotona isän taustasta muistutti lähinnä se, että vanhempieni välinen keskustelu oli kaksikielistä – molemmat puhuivat toisilleen omaa äidinkieltään. Meille lapsille isä puhui kuitenkin suomea, ja vanhempien väitellessä keskenään he vaihtoivat kieltä norjaksi, jotta me lapset emme olisi ymmärtäneet. Mutta kyllähän me ymmärsimme, olimmehan kutakuinkin oppineet norjan kielen kouluikään mennessä.  

Kasvaessani en juurikaan kokenut taustaani negatiivisena seikkana - päinvastoin. Koska isäni alkuperä ei näkynyt ulospäin, ei siitä myöskään kukaan tiennyt, jos asiaa ei erikseen mainittu. Sukunimikään ei herättänyt kummastusta, onhan Suomessa skandinaavisia sukunimiä riittämiin. Lapsena taustani ja kaksikielisyyteni tuoma huomio tuntui minusta lähinnä positiiviselta ja imartelevalta.  Joskus koulussa tai muissa yhteyksissä saatoin ajoittain kantaa lempinimiä kuten ”Norski” tai ”Turska”. En kuitenkaan pitänyt tätä mitenkään loukkauksena – olihan melkein jokaisella kaveriporukoissa jokin kuvaava lisänimi, jota käytettiin silloin tällöin. Se ei siis tuntunut yhtään sen kummallisemmalta kuin vaikkapa ”Pikku-Sami” tai muut sen tapaiset kutsumanimet. 

Itselleni merkittävin taustani tuoma ero kavereihini oli toisessa maassa asuvat isovanhemmat. Tästä oli se etu, että kesällä sain vaihtaa maisemaa – peruskouluikäisenä saatoin viettää lähes koko kesäloman isovanhempieni luona. Aluksi menimme isoveljen kanssa kahdestaan, myöhemmin matkustin yksin. Isovanhempani eivät puhuneet suomea, mutta ymmärsivät jonkin verran perussanastoa. Ehkä juuri tämän kielikylvyn johdosta toisen kotikielen oppiminen oli melko vaivatonta ja luontevaa. Myöhemmin isoäitini sanoikin, että hän ei ehtinyt opiskella suomen kielen opetuskasettejaan kovinkaan pitkälle, kun ne jo kävivät tarpeettomiksi. Lapsuuden kesistä mummolassa jäi päällimmäisenä mieleeni se, että siellä paistoi aina aurinko ja tylsää ei ollut koskaan. 

Eräs seikka, johon kiinnitin huomiota jo nuorempana oli se, että ollessani kummassa maassa tahansa, olin ihmisten silmissä aina sen toisen maan edustaja. Tähän tuntui sisältyvän ajatus siitä, että jokaisen oli aina oltava vain yhden kansallisuuden edustaja, ja että puolittaisen ulkomaalaistaustan johdosta et voinut ollut täysin ”meikäläinen”.  Itselleni kansallisuudet ja isänmaauskollisuus tuntuivat ja tuntuvat edelleenkin hieman keinotekoisilta. 

 (”Norski Turska”)
0 Comments

Your comment will be posted after it is approved.


Leave a Reply.

    Kahden kulttuurin keskeltä - Duo blogi

    Ajatuksia ja kokemuksia elämästä kulttuurien keskellä.

    Kategoriat

    All
    Avioliitto
    English
    Ihmisiä
    Isovanhemmuus
    Juhlat
    Kahden Kulttuurin Lapsi
    Kahden Kulttuurin Liitot
    Kahden Kulttuurin Suomalaiset
    Kaksikielisyys
    Kulttuuri Ja Tavat
    Lomat
    Maahanmuutto
    Mielenterveys
    Parisuhde
    Ristiriidat
    Sukulaiset
    Työllistyminen
    Vanhemmuus
    Vapaaehtoisuus

    RSS Feed

    Osallistu!

    Toivotamme sinut lämpimästi tervetulleeksi osallistumaan blogiyhteisöömme: lue, kommentoi ja kirjoita! 

    Kirjoittajina voivat toimia kaikki kahden kulttuurin arkea elävät ja aiheesta kiinnostuneet. Kynnystä kirjoittamiselle ei tule nostaa liian korkealle ja kirjoittaa voi joko omalla nimellä tai nimimerkillä.

    ​Blogissa esitetyt näkökannat ja mielipiteet ovat kirjoittajien omia, eivätkä edusta Duon kantaa.

    Kahden kulttuurin arki on itsessään kiinnostavaa ja siitä kirjoittaminen voi avata myös itselle uusia näkökulmia!  

    Blogikirjoituksia voi tarjota sähköpostitse (info @ familiary.fi)  tai yhteydenottolomakkeen kautta. Lopullisen valinnan julkaistavista jutuista tekee Familian henkilökunta. 
    ​Tervetuloa mukaan!

Picture



Familia ry | Lintulahdenkatu 10, 00500 HELSINKI
Picture
  • Etusivu
  • Duo Kirjasto
    • Kahden kulttuurin lapsi
    • Kaksikielisyys
    • Kriisit ja ero
    • Nettiluennot
    • Oppaat ja ohjeet
    • Parisuhde ja perhe
    • Tilastot ja tutkimukset
    • Vaikuttaminen
    • Vanhemmuus
    • Duo Library (material in English)
  • Duo Blogi
  • Intercultural divorce (English)
  • In english